Treffit Pimeyden Prinssin kanssa jatkuvat. Lasiin Ozzyn kirjan seuraksi kaatuu trilliumin astetta tummempaa kamaa. Hieman kolan punertavaan taittuva musta olut kaatuu lasiin. Nätti kermainen beige vaahto jää hatuksi lasiin pidemmäksikin ajaksi, melkein Paranoidin ehtisi vetämään ennen vaahdon katoamista. Tuoksussa on suklaamaisuutta sekä makeaa paahteisuutta. Oikein ryhdikäs olut, on ensimmäinen asia mitä tästä tulee mieleen. Maussa reilusti kahvimaisuuta, kahvin papuja, kermaesta kahvia, sekä nokisuutta kera paahteisuuden. Miellyttävä suklaamainen vivahde tulee esiin kun juoma on hetken levännyt lasissa. Tää on niin kovaa kamaa, että Craizy train soi vain päässä, kun tämä juoma asettaa tahdit.

Sameampi lähestyminen west coastiin. Hyvä oli, vähän jäi odotuksista kuitenkin. Eka trillium itselleni.

👌🏻

Tölkitetty 1.10.25. Pitkästä aikaa todella herkullinen DIPA. Oikein mehukkaan trooppishedelmäinen. Alkoholi hienosti piilossa.

Ihanan paksu suutuntuma. Mukavasti tulee tynnyri ja viski esille, mutta kyllähän tässä showta johtaa tuo suklaajäätelö. Tosi hyvin on tähän saatu kopioitua suklaajäätelön maku. Juuri tuollaisen missä on suklaakastike päällä. Ihanaa.

Tölkityksestä ei tietoa. Ihan kelpo West Coast IPA. Ei niin havuinen tai pihkainen kuin ajattelin vaan enemmän hedelmäinen.