Täysin samean oranssia olutta, mukavan tiheällä valkealla vaahdolla. Kokonaisuus on hyvin trooppisen hedelmäinen, ananaksinen, sitruksinen, appelsiininen, greippinen, mangoinen, aprikoosinen, humalainen ja aavistuksen havuinen, kohtalaisen täyteläisen rungon ympärillä. Tosiaan tämä oli Trilliumin ja Cloudwaterin versio kyseisestä oluesta, enkä ikävä kyllä ole juonut tuota aikaisempaa tapausta, niin en tiedä miten ne eroavat. Kuitenkin aika kiva DIPA, joka pysyi mukavan raikkaana humalan katkeroinnillaan ja samalla kohtuullisen hedelmäisenä.

Lci

Tölkitetty 7.8.2020 ollen nyt lähes 6 viikkoista. Sormen paksuinen vaalea vaahto. Samean tummemman keltaista sameaa dipaa. Tuoksussa makean mehuisaa trooppista hedelmäisyyttä (mangoa, ananasta, mandariinia, appelsiinia, papaijaa, kevyttä persikkaa ja passionhedelmää), kevyttä sitrusta, Maussa makean kypsää trooppista hedelmää (appelsiinia, mandariinia, ananasta, persikkaa, mangoa), hapanta sitruunaista greippisyyttä, kuivattua yrttistä humalaisuutta. Katkeroa reilummin. Jälkimaku makeamman mehuisaa ja kuivan yrttistä. Suutuntuma on kevyen hiilihappoinen keskitäyteläisellä pehmeällä rungolla. ————— Tuntuu et 6 viikkoisena alkaa vähän ikä maistua. Katkero pehmentynyt, hedelmäisyys osittain ylikypsempää. Hieman lämmittelee nielussa.

Torstaisaunan jälkeen maistuu olut, ja tänään kunnian lasiin saa mennä Trilliumin UPPER CASE Dipa, joka on humaloitu Mosaicilla, Galaxylla, Citralla ja Columbuksella. UT:ssa oikein mukana 4,43 ka yli 20k arvostelun voimin lupailee hyvää. Tölkitetty 07/08/20, joten ikää tänään päivän vajaa 5 viikkoa. Olut kaatuu lasiin jaffankeltaisena ja täysin samean utuisena. Olut on todella paksua ja nostaa pinnalleen pienikuplaisen vaalean vaahdon. Tuoksussa on oikein reilulla kädellä raikasta humalakäpyisyyttä ja kevyttä katkeroa. Runsaasti appelsiinia, ananasta ja kiwiä. Miellyttävä kokonaisuus. Maku on todella voimakas ja runsaasti humaloitu. Katkeroa ja käpyisyyttä löytyy. Mukana roikkuvat raikas appelsiini, ananas, kiwi ja verigreippi. Jälkimaku on kuivan katkeroinen ja yrttisen rypäleinen. Suutuntuma on paksu ja alkoholi on piilossa. Todella mukava ja voimakas DIPA. Mehuisuutta on säädetty selvästi pienemmälle, ja olut kumartaakin enemmän sinne vanhan koulukunnan suuntaan.

Ihan jonkun verran olen odottanut, että saan tämän maisteluun. Viimeiset mehut pois jääkaapista ennen pitempää reissua pohojoisseen, alotetaan Upper Casella. Lasiin kaatuu hyvin samea, vastapuristetun appelsiinimehun värinen tiheä liemi. Vaahto on luonnonvalkoisen värinen, samettinen ja hyvin säilyvä kertuuma oluen päällä. Tarttuu sinne tänne pienenä pitsinä ja jätättää sokerista tahmeutta. Tuoksu on sitten taas sitä itseään ihanuutta. Tuore tropiikki iskee mangolla, papayalla, passionilla, tuoreella sitruunalla, mandariinillä ja yllättävän syvällä verigreippisellä hapokkuudella. Tuoretta mäntymetsää, hieman puutarhaista multaakin miellyttävällä tapaa, kuivaa pehmeää kukkaisuutta mutta myös terävämpää aromaattisuutta. Vaalean viljan olemus on mukavan tuhti pakkaus, maltaisuus pääsee isona esiin silti huikean voimakkaassa tuoksussa. Maku kykenee jostain vielä kaivamaan pikkuisen lisää painoa pedaalille. Hedelmäinen paletti ryntää suuperiin mangoisena, papayaisena, mandariinisena, greippisenä ja pehmeän, mutta samalla kirpeän sitruksisena. Mäntyinen maisema tuntuu sulavan suussa neulaisena ja tuoreen kerkkäisenä keitoksena, luontaisen sokerinen karamellisyys on melkein ärsyttävän hieno ja puraiseva. Aromaattinen kukkaisuus tuntuu nostavan päätään ja terälehtinen mansikkaisuuskin tupsahtaa jostain esiin. Kermainen tuntuma ja jännästi rypäleinen tuntuma jäävät kiertelemään loppuun ruohoisuuden ja pehmeän viljan kera. Jälkimaku laajan hedelmäinen, raikkaan mehuinen, kermainen, havuinen ja maltainen. Suutuntuma käytännössä täyteläinen, kermainen, hapokas ja katkeroinen, kestävä. Sanotaanko vaikka, että halleluja ja hauska tavata. Aivan käsittämättömän riittoisa ja mahtavalla rungolla loihdittu liemi. Mosaic sieltä toki nousee isoiten esiin, mutta aromaa löytyy ja maltaisuutta riittää ilman, että mikään kulkee toisen edelle.

Aivan huikea dipa taas. Alussa tulee katkeroa kuin lapiota naamaan. Kylmänä alkoholi pilkistää hieman mutta nopeasti piiloutuu lämmetessä. Tuhdimpi ja hyökkäävämpi dipa kyseessä. Tykkään todella.

Turbid, nectarine-colored beer with playful carbonation builds a pure white, tiny-bubbled head that just exceeds one finger. The foamy lid melts soon to a frazil-icy, moldy lacing wafting on the surface. The glass is left surprisingly intact. The nose receives moderate dry hops that play around with a beautiful medley of citruses and other tropical pulpy fruits. I can pick orange, blood grapefruit, pomelo and a drop of mandarin juice. The other fruity sphere contains mango, cantaloupe, sharon and nectarine. A modest oaty twist lurks behind the corner. Supeb although medium-powerful at maximum. 🧡🧡 The tongue gets lured by the tropical siren song. Not that it would have much resisted though... 😁 The gustatory symphony plays the following chords: mango, cantaloupe, nectarine, perhaps a whisper of apricot as well. The taste profile is relatively sweet so I would firmly argue in favor of sharon among the gustatory components. Blood grapefruit, orange juice, a small injection of lemon pulp and a pinch of fresh mandarin bring in their unique sweet-cum-tart nuances. The dry hops lead the concert discreetly and let the masterpiece show its balanced character. I'm confused about the oat -- I can't verify its presence now. I would, moreover, put a tag of "creamy" on this brew but probably not because of lactose this time. As a conclusion, the taste package is extraordinarily crushable, very tropical, reasonably complex and really balanced. This could even work for non-hopheads, too. 🧡🧡🧡 The body is close to full. Anyway, bigger than medium-full. Maybe medium-full to full. Or fully full. Na, whatever. The beer ends with the a big load of tropical and subtropical fruits; no need to repeat the list anymore. It's noteworthy though that the finish doesn't actually gear towards more bitter palette -- what often happens in the IPA world -- although some of the fruits can't be detected anymore. The aftertaste keeps the tastebuds happy for a long time. The mouthfeel is neatly full, velvety, a tad creamy and very smooth. Probably even without lactose! It's really tropical, pulpy and nectar-like, somewhat thick and relatively complex for a DIPA. With all the beautiful adjectives, the beer is extremely balanced and, hence (I guess) rather easy and gluggable. Probably not too pushy for those beerists who are not that much into penetrative hoppiness. I should drop a few decimals for the not-so-overwhelming scent. I would also fancy one or two degrees more of creaminess. On the other hand, the complexity and fullness, given the ABV of 9.0 %, compansates those. There, a full fiver! 🧡🧡🧡🧡🧡

PELI-ILLAN ALKUUN UNOHTUU CAPS-LOCK PÄÄLLE. Eli Trilliumin Upper case DIPAa lasiin. Vissiin pitäisi olla melkoisen hyvää. ULKOASULTAAN olut on täysin läpäisemättömän sameaa appelsiinimehunkeltaista ja siihen nousee pitsiksi lasin reunoille laskeva vaahto. TUOKSU on... VOI JUMAL.... Vahvasti mangoa, ananasta ja muita vapaavalintaisia tuoreita hedelmiä. MAKU... ...Ei hitto. Mangoa, ananasta, greippiä kuorineen, yrttisyyttä, pientä humalakäpyisyyttä. Pehmeä makumaailma, jossa taustalla kevyt katkeroisuus, joka jatkuu jälkimaussa pitkään. SUUTUNTUMA on melko täyteläinen ja pehmeä. Olut kuivattaa mukavasti suuta. Nojooo... Noh, nostellaan taas ipa-sukuisten ennätystä. Toimii itelle tosi hyvin. Muuten täydellinen, mutta ihan vähän lisäisin katkeroa.