Reilunsormenlrveyden verran vaaleaa vaahtoa samean persikankeltaisen valoaläpipäästävän semiläpinäkyvän oluen yllä joka tuoksuu kepeän ylikypsän hedelmäisen mehuisalle ja maistuu lempeän rapsahtavan pajuisen limettisen greippisen pihkaisen lupsakalta, neljä bojoo. PE: ei ole, tölkitetty: 04/01/24. Eli semmonen kolme ja puol kuukautta wanhaa bissee.

Viimeiset löylyt mökin rauhassa, ennen kuin hektinen vuosi 2024 iskee päin naamaa ja todellisuus kutsuu pientä lomailijaa. Toisaalta, hienoa että tuollainen "päivähoitopaikka" mihin voi palata ja jatkaa oravan pyörän polkemista. Menipä filosofiseksi, blääh. Lasiin kaatuu palttiarallaa mandariinin värinen juoma. Tuoksussa on trooppista hedelmäisyyttä ja kuusenkerkkää, mutta missä on vaahto? Sopii muuten oivasti pöhisevään puusaunaan jossa mäntypuu näyttelee suurinta osaa: neulasmainen, kuusenkerkkämäisyys ja havuisuus vievät maistelijan heti metsään. Taustalla supisee kevyesti greippimäisyys, mandariini vähän vahvemmin, sitrus kevyesti, kevyt katkeroisuus viheltelee taustanauhaa. Oisko myös hetki aikaa haukata appelsiinin kuorta? No mikä jottei. Tätä olisi kaivannut useamman tölkin, ihan liian helppo ja nopeasti lasista katoava tuote. Kun tätä vertaa ensimmäisiin Trilliumin oluisiin, niin omasta mielestäni jää laadussa ja tatsissa aiemmista seteistä.

Tuoksussa havua. Suutuntuma: hiilihappoinen, pehmeä, kuivahko ja vähän sekava. Maussa sitrusta, appelsiinin kuorta ja mineraalisuutta. Ite tykkäisin, että olisi trooppisempi ja humalat olisivat selvemmin esillä. Ei ihan tuore.