Jokainen joka on minun arvoita pidempään lukenut on varmasti huomannut, että sydämmessäni on aina paikka laadukkaalle lagerille. Oli se sitten Hellesiä, Dortmunderia, Pilsiä tai American Lageria. Alatyylejä on lukemattomia, ja kunhan se on laadukkaasti tehty raaka-aineita säästelemättä, niin se on yleensä hyvää. Ja kun yksi lempipanimoistani tekee lageria, niin pitäähän sitä saada naarattua jenkeistä asti tänne. Nyt näin perjantaisaunan jälkeen on oiva hetki kaataa se lasiin. Olut kaatuu lasiin kullankeltaisena ja täysin kirkkaana. Hapot nousevat voimakkaasti kohti pintaa, ja oluen päälle muodostuu parin sormen korkea vaalea vaahtokukka. Tuoksu on raikas ja rapea. Sitrusta, ruohoisuutta, metsäisyyttä ja vaaleaa mallasta. Pirteä kokonaisuus. Maku on pehmeän olkinen, ruohoisen rapea ja leipäisen maltainen. Jälkimaussa on pientä yrttisyyttä ja vihertävää metsäisyyttä. Kokonaisuusen kruunaa pieni pirskahteleva sitrus. Happoja on juuri sopivasti tukemaan runkoa, ja pitämään juotavuus helppona. Malliesimerkki hyvästä lagerista. Tälläistä kun vain saisi kotimaan marketeista. Raikasta, hyvää ja helppoa.