Kunnolla aprikoosia. Edelleen raikas, kova happamuus. Pullotettu 2018.

Pelailua ja Trilliumia. Kirjoitustauoilla tosin myös musakkia🤘. ULKOASULTAAN olut on sameaa hunajan oranssia ja siinä käy nopea sihisevä limpparivaahto. TUOKSU on makean happaman hedelmäinen. Oikeastaan kuitenkin vain aprikoosia. MAKU hyökkää eikä kysele lupia. Alkuun todella vahva terävä ja kirpeä wildin/raa'an lambic ominaismaku. Aprikoosia, mustaherukanlehteä, tammisuutta, suolaisuutta ja pientä etikkaisuutta. SUUTUNTUMA on keskitäyteläinen ja runsaan poreileva. Olut herättelee kivasti sylkirauhasia. Njoo, onhan tää hauska ja veikeä tapaus. Raikas ja kesäinen makumaailma.

New England Wild Saison, joka kypsytellyt kuusitoista kuukautta Chardonnay tynnyreissä. Ja Trilliumilta. Nyt mennään hyvällä tapaa erikoisella. Lasiin kaatuu syvän oranssi, lähes samea ja voimakkaasti hiivasakkainen olut, hiivoja leiuttelee mukavat happovanat koko alalla. Vaahtoa ei ole eikä tule, vaan pinta pysyttelee muutoin täysin nestemäisenä. Tuoksu on kyllä mielenkiintoinen. Hapan hiivainen maanläheisyys ja viljainen, käynyt sakkaisuus luontojaan tulee esiin. Valkoviinitynnyreiden vaikutuksen toteaa myös nopeasti tammisena ja vaalean, hieman tanniinisen viinisenä ja rypäleisenä. Siltikin hedelmäisyys etenkin runsaasti käytetyltä aprikoosilta pommittaa lujaa, muutoin persikkaista ja appelsiinista kuorisuutta, maalaismaisemiin sopivaa päärynää ja nektaria. Siltikin hennon käyneen kukkaisen ja viinikumisen makean humalainen, hieman jopa marmeladisen raasteisen hedelmäinen. Mielenkiintoinen maailma. Maku räjäyttää alkuun niin massiivisen raikkaan, kiillettä syövän happamuuden, että pitää tosissaan totutella - huhhei ja wou. Erittäin pehmeänä ja tuoreena esiintyvä apriikosimehu ja -marmeladisuus syöksyvät heti kärkeen, myös persikkaa ja nektaria puskee ihan laitoja myöten. Valkoviininen puoli on puhtaan rypäleinen, tukevan vaalean tamminen ja luontojaan tanniininen, mutta makeahko. Hedelmäkuorinen ja sitruksinen purevuus on ihan jotain omaa luokkaansa, hillosokerinen makeus ja hiivan mausteisuus kompensoivat tätä vain kovemmaksi. Maanläheinen viljaisuus ja käyneisyys antavat itsestään vasta loppuliu'ulla. Jälkimaku makean hiivainen, erittäin hedelmäinen, valkoviininen ja tamminen. Suutuntuma lähes täyteläinen, erittäin hapokas ja katkeroinen, pureva mutta liukuva. Tämä on aivan omaa luokkaansa taasen. Voi olla hyvin vaikeakin tottumattomalle, mutta kyllä tässä elementit kovalle kamalle on. Joskin tuo happamuus on aivan perkeleen kova alkuun, tiedä hetkeen miten päin olisi.