Snookerin MM -kisat ja ne aina välillä vaatii vähän parempaa rauhallisesti nautittavaa olutta. Toki tässä aina se, että matsi pääosan, eikä oluen arviointi, mutta laitetaan nyt jotain mitä jäi mieleen. Tämä on sen viisi vuotta vanhaa, joten piti seisottaa auki lähes tunti ennen maistamista, ettei olisi kellarin makuinen. Hyvin oli säilynyt. Vähän ohkaisia nämä ovat muihin maailman huippu imppeihin verrattuna, mutta ei se älyttömästi häirinnyt. Bourbonia, suklaata, vaniljaa, tammea, kivan kuiva ja tosi kivasti rintaa lämmittävää tavaraa. Ei viiskauttaviis. Siihen olisi pitänyt olla paksumpaa ja intensiivisempää, mutta toimii kyllä.

Jos Westvleteren 12 on maailman paras kalja niin tää on mun silmissä toisiks paras. Aivan mieletön maku, hipoo täydellisyyttä. Kannattaa hankkia tätä varten jokin vähän leveämpi lasi kuin spiegelau tulip niin toimii paljon paremmin.

Banaanista imppiä, vahva ja pähkinäinen. Vähän liikaa banaania.

Täysin musta olut, ilman minkäänlaista vaahtoa. Kokonaisuus on makeahkon suklainen, hedelmäinen, vaniljainen, tamminen, siirappinen, pähkinäinen, mausteinen, hieman lakritsinen, paahdetun sokerinen ja aavistuksen rusinainen, runsaan keskitäyteläisen rungon ympärillä. Olipa hauska kuinka tuoksu tuntui olevan todella karkkinen ja hedelmäinen, mutta maussa ne menivät melkein taka-alalle. Joka tapauksessa kiva makumaailma, mutta runkoa saisi olla enemmän.