schwer definierbares pale ale, leicht spritzig, aber eigener Geschmack im Abgang

Kappas #1900, otetaas sille 🍻 Aikanaan Pyynikki ja Brewdog tutustutti mut ns pienpanimoskeneen. Myöhemmin näistä toinen jatkoi pienpanimokusetusskeneen hästäg perensäädöt.. Vuosi taisi olla 2019, kun tämän pullon itselleni tilasin kännissä ja läpällä, tai saattoi se olla myös ihan uteliaisuuttakin. Sittemmin pullo on pyörinyt parissa muutossa mukana ja nyt on aika päästää hänet paremmille panimomaille, eli avata ja nauttia.. Ei, en ole syönyt vääriä sieniä, vaikka alustus on pitkä ja sekava. Lasiin kaatuu jotenkin kokista muistuttava tuotos, vaahdottomana. Tuoksussa on vahvasti kirsikka ja vanilja mukana, jännä juttu. Ensimmäinen kulaus: hitto sentään, lapsuudesta tutut haribon kirsikkakarkit tekivät maihinnousun kielelleni ja näin ollen suussani pyörii kilo kirsikoita. Maku on todella kirsikkainen, kirpeä, sanoinko jo kirsikkainen? Hieman tummaa herukkaa mukana, kuin myös viinimarjan happamuutta. Onkohan tää nyt nähnytkään imperial stouttia? Toisaalta, mistä näitä tietämään, kovaa kamaa tää on joka tapauksessa. Suu tarvisi melkein asbestieristeen, kun tämä laskeutuu matkalle kohti kitalakea ja suunnatonta mahaani. Pullon kyljessä mainittua vaniljaa en löydä. Parasta ennen 2025, hienosti tämä on menneet vuodet ottanut vastaan, paremmin kuin arvostelija itse.