Tosi tumma, jossa hieman lakritsinen tuoksu. Erittäin hyvä paahteinen ja hieman makeahko maku, jota pitkä jälkimaku saattelee. Oikein mainio paahteinen stout meikäläisen makuun.

Mukavasti jää hyvä maku pyörimään suuhun. Kullan ruskea väri

Ulkonäkö, oluessa hitaasti kehittyvä hallittu ja semi runsas vaahto joka on beigehtävän värinen, vaahto jättää hienon pienikuplaisen hunnun pohjalle mutta sen päällä epätasaisesti keskikokoisia kuplia ja paksumpia saarekkeita, toisin sanoen epätasainen huntu. Olut on väriltään tuollainen mutaisen punertava/ ruskea ja tietyssä valossa lämpimän musta. Aromi, olut on huomattavan kylmä, liian kylmä jotta siitä saisi kaikkea irti mutta näin kylmänä tuoksu on neutraali ja märän heinän kaltainen. Maku, suutuntuma on paksuhko ja hieman öljymäinen, maku on edelleen neutraali joka johtuu varmasti liian kylmästä lämpötilasta, kylmänä esiin tulee hieman paahdetta ja jälkimaussa on pehmeää pitkäkestoista kitkeryyttä, jotain stouttimaista löytyy kun tämä vähän lämpeää, kermaista nitrostouttimaisuutta. Olkoon kylmä tai lämmin niin tämä olut on mielestäni tosi kivan ja sopivan syvän makuinen, ehkä voisi sanoa että stoutin paahdetta ja esb oluen marmeladimaisuutta, maussa on jotain nahkaisuutta ja tynnyrikypsytysmeininkiä vaikka ei tynnyrikypsytetty olekkaan, tämä on erinomainen perinteinen ale! Rehellisyyden nimissä, tipaton tammikuu loppui omalta osaltani jo viikon alussa, mietin siinä että arvostelisiko oluita tänne kun itsellä oli kokonainen lomautus viikko edessä mutta ajattelin sitten kuitenkin että arvostellaan vasta nyt kun kuun vaihde on lähellä. Rahaa säästyi, mieli oli fokusoitunut, joka aamu heräsin virkeänä ja ihoni vaikutti terveemmältä. Kokonaisuutena ihan ok kokemus ihmiselle joka on käyttänyt alkoholia viimeisen 14 vuoden ajan viikoittain ainakin yhtenä päivänä viikossa, silloin tällöin enemmän ja toisinaan vähemmän. Alkoholittomista oluista itselle jäi käteen muutama ok kokemus mutta suurimmasta osasta huomasi että panimoilla ei ollut kiinnostusta yrittää tehdä alkoholitonta olutta joka maistuisi oikeasti oluelta. Brooklynin hoppy lager oli itselle ainut olut joka saattaisi aiheuttaa vaikeuksia sokkona maisteltuna erottaa oikeiden oluiden keskeltä koska maku oli monimutkainen ja siinä ei itselle tullut alkoholittoman oluen sivumakua vahvasti esille. Halvin ok korvike jota join paljon oli coopin alkoholiton lager. Iso osa alkoholittomista ipoista olivat enemmän oluen kaltaisia kuin alkoholittomat lagerit, totta puhuakseni en kyennyt löytämään ainuttakaan alkoholitonta vaaleaa lageria joka olisi vaikuttanut minut. Heinekeni oli ihan ok mutta siinäkin alkoholittoman oluen terävyys tuli jotenkin liikaa esille.

Vaalean ruskea. Reilusti hapan ja hapokas sour. Kirpeä marjainen maku.