Reilua hedelmäisyyttä, mutta jokin outo sivumaku hieman häiritsee. Missä on etiketissä mainostettu vesimeloni? Juoma ei ole samalla tavoin balanssissa kuin hieman aiemmin nautittu ranskalainen Bali. Irlantisarjassa tartutaan maan yleisurheiluhistoriaan. Tämän kesän kahdesta EM-kultamitalista (joista toisen otti 800 m:llä Mark English - siviiliammatiltaan lääkäri) huolimatta vihreän saaren menestys aikojen saatossa on ollut vaatimatonta. Omissa muistoissa sosiologi Eamonn Coghlan oli legenda ja lajin ensimmäisissä MM-kisoissa 1983 onnistui lopulta 5.000 metrillä hankkimaan uransa ensimmäisen ja viimeisen ulkorata-arvokisavoiton. Ja tuo kisahan oli se uskomaton koitos, jonka maaliviivalla laivanrakennusinsinööri Martti Vainio syöksyi ohi CCCP:n edustajan pronssimitalille. Lehtien sivuille ovat piirtyneet maalikamerakuvat, joissa Lomakouheroisen isännän oikea jalka on venynyt luonnottomaan pituuteen onnistuneessa palkintopallitavoittelussa hopeamitalin vieneen DDR:n sähköteknikkotaustaisen Werner Schildhauerin takana.

Viskinen, kova, tummaa suklaata

Ylenpalttisen greippinen eli eräänlainen one trick pony yksiulotteisuudessaan. Kuitenkin raikas nautittava - en tiedä mistä nimessä oleva peuran vasa on tähän keksitty. Ajankohtaiseen teemaan sivuavasti nostetaan esiin käyntiin saadut pesisfinaalit ja niissä kahden lajilegendan oletettavasti viimeinen taisto toisiaan vastaan. Ja toinen näistä on kansallispelin moniulotteisuuden ilmentymä uran kuljettua koko pesäpalloilijan evoluution läpi etenijä-, kärkilyönti- ja kotiuttajakuninkuuksineen, ulkopelin tappoheittokoppariroolia unohtamatta.

Ok

Dublinin lentoasemalla oli heinäkuun viimeisenä päivänä tarjolla The White Hag -panimon monipakkaus alle 2 €/tlk. Näyttää siltä, että tuli tehtyä onnistunut ostos ja tämä oli myös panimo, jonka tuotteita Irlannin pubeissa ei osunut silmään. Tämä nyt maisteltu new world pale ale on sopivan hedelmäinen, sitruksinen ja humalainen antaen raikkaan janojuomanautinnon.

Oikein hyvä IPA. Tosin näin lentokentällä kun kello Ihan sekaisin niin maistuu.

Une robe assez claire dans le verre, avec une petite mousse sympathique au service qui prend tranquillement son temps avant de laisser une fine couche en surface. Au nez, c'est clairement le côté tropical qui domine. C'est fruité, plutôt gourmand et franchement, ça donne envie d'y goûter. En bouche, je m'attendais par contre à un peu plus de caractère. Plus d'amertume, un peu plus de force... mais finalement, on reste sur quelque chose d'assez léger. On retrouve quand même cette petite amertume qui vient équilibrer les notes fruitées, mais l'ensemble reste plutôt sage. Ce n'est pas une bière renversante, mais elle fait quand même le job. Elle aurait simplement mérité, à mon goût, un peu plus de caractère pour être vraiment marquante. Bref, une petite Hazy Pale Ale sympa, mais qui m'avait vendu un peu plus de rêve au nez qu'en bouche.