Erittäin runsas, kuitenkin melko nopeasti tasaantuva vaahto. Tumma punertavan ruskea, kuvan punertavuus hieman liiallista. Tuksu perinteinen belgi hiivaisuus höystettynä pienellä tammitynnyrillä. Maku makeahko, tynnyri tulee hienoisesti esiin, perus hyvää Quadrupelia.

Voi voi, taas on perjantai ja perikato. Ei vaisinkaan, harrastusta käyntiin ja De Molenilla ei liene huono ottaa ensipuraisu. Kaatuu kauniin punertavan simaisen värisenä ja sameana lasia täyttämään. Vaahto on vaaleanruskean kerman värinen, erittäin hyvin säilyvä, eleetön, pienikuplainen kertuuma oluen päällä. Tarttuu sievästi kaarina lasiin laskeutuessaan. Tuoksulla hyppää heti viinitynnyrikypsytyksen ilosanoma esille, ylikypsää hedelmäisyyttä omenasta, päärynästä, luumusta, rypäleestä ja jollain tapaa myös sitrushedelmistä. Valkoviinistä pehmeyttä, ei terävöidy tanniinisena. Karamellisyyttä, melassisuutta, rusinaa, reilua maltaisuutta, jopa suklaisuutta, märkää tammea, kermaisuutta ja kovaa toffeeta. Maku antaa belgihiivaisen puolen erinomaisesti, edelleen makeaa valkoviinisyyttä, rypäleitä ja tammitynnyriä. Ylikypsät puutarhahedelmät tulevat esille hyvin; omenaa, sitrusta, aprikoosia, omenan- ja päärynänkuorta. Karamellisyyttä, hapokkuutta hedelmistä, kevyttä suklaisuutta, pehmeää maltaisuutta, märkää nurmea ja leivosmausteisuutta. Jälkimaku maltainen, hieman viininen, suklainen, makea ja belginen. Suutuntuma täyteläinen, keskihapokas ja tahmaava. Loistava rupeli, valkoviinitynnyröinti on osunut tälle paremmin kuin onnistuneesti. Ikänsä puolesta varmaan taisi olla parhaimmillaan, raikas mutta pehmentynyt kokonaisuus.