Belgityylinen tripeli hibiscucsella ja tuotantoyhtiönä Monkish. Feministiä en ole ennen kokeillut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Alkaa puujalat olla aika löysässä. Lasiin kaatuu kieltämättä ehken jotenkin nimelle kohdistettu, vaaleanpunertavan ruskea, melko kirkas olut kevyellä happoilulla. Vaahtoa ei juurikaan synny ja nesteen päälle ja ainoastaan ohut jälki jää lasiin siitä, missä olut sattuu käväisemään. Tuoksu on hyvinkin mausteisen belgihiivainen, neilikkaisen kukkainen ja aavistuksen herukkainenkin hibiscuksen muusta kamomillamaisesta suitsukkeesta. Kirsikkaista ja sitruksista hedelmäisyyttä, kuivaa päärynänkuorta ja hento jauhoinen omena pyörii taustalla. Kuivaa maltaisuutta, jonkinlaista vaaleaa leipäisyyttä sekä keksisyyttä sekoittuu keskenään, karamellisyys on toffeemaista karkkia, hieman likööristä. Maku jatkaa yllättävänkin helppona voltteihin nähden. Belgihiivainen msusteisuus on yllättävän pyöristynyttä kirsikkaiseen, humalaisen kukkaiseen makeuteen herukkamaiseen tummaan marjaan. Sitruksista, omenaista hedelmäisyyttä liukuu mukana, mutta erityistä nostoa ei tule. Karamellisyys muuttuu jokseenkin liukuvaksi hunajaksi mustaherukkamehuun ja terävyys jotenkin uupuu. Maltaisuus nostaa enemmänkin päätään ja tuoksun keksisyys korostuu nyt selkeämmin, siirappimainen puinen puoli nousee esiin viljan kanssa. Jälkimaku maltainen, kukkainen, hennon sitruksinen, pensasmarjainen. Suuruntuma liukuva, keskitäyteläinen, melko hapokas ja vetäytyvä. 9,4% ja silti tuntuu, että jotain on käyty vetämässä pois rungosta. Tuoksu antoi odottaa vahvempaa makua, mutta jotenkin tässä jää moni asia puolitiehen. Ei varsinaisesti mitään virheitä, mutta ei hävittäjälläkään lennetä taisteluun pintakaasulla jotta sademetsät säästyisi.