Uutta Himoa heti aamuun. Klassista tykittelyä Citran ja Amarillon voimin. Uudella humala pyssyllä tehty. Tässä ilmeisesti piti tulla sumukalja mutta eivät tienneet varmaksi kuinka usvaista tulee humala pyssyn kautta. Joten turvallisesti American IPA. Tölkitetty 11.8.26 Spiegelaun IPA lasiin kaadettua. Vaahto on ainakin tuhti ja pysyvä. Väri on hyvin oljen keltainen ja utuinen. Tuoksu on viljainen, puhdas, raikas. Citra isosti esillä. Amarillo antaa havuisuutta. Sitrusta ja limettiä on kyllä rutkasti. Siihen päälle lempeää kiwihedelmää. Pehmeitä luuheldelmiä, karambolaa, havumetsää. Maku on kyllä helpon maukas. Pientä makeutta. On tässä vivahteita American IPAn suuntaan. Pehmeä katkero mutta kyllä sitä peräkärryä silti on mukavasti. Raikasta, viljaisuutta, puhdasta. Maut on sitrus, sitruksen kuorta, limettiä, pomeloa, karambolaa, ripaus kiwihedelmää, kalkkisuutta, havuisuutta. Pieni makeus itselle vähän tökkii tässä. Perus hyvä American IPA. Ei herätä suuria tuntoja. Tässä eniten maistuu joku pomelon siementen karvaus. Siihen päälle makeus. Ok ei muuta. Puhdasta kyllä mutta liian makea omalle makuhermolle. Runko vastaa 6% tasoa. Volttien mukaisesti makuja ihan kivasti. Ihan täysin ei iske itselle. Lämmetessään ei maistu ihan niin makealta.

Onpa raikas päivän avaaja. Pieni puu tulee loppuun. Ukko ei tykänny sitte pätkääkää. Toki hän kulautteli juuri barley wineä, että saattaa vähän paletti olla pöllämystyny. Joka tapauksessa kivaa perustekemistä Himon twistillä