Maistetaan nyt Sakemannin päälle heti perään. Viimeksi olin sitä mieltä että tämä on Suomen paras Helles. Onko noin vieläkin niin katsotaan. Huilannut kesän yli tölkissä. Vaahto on täydellinen ja tyylikäs ainakin. Väri on tumma. Oljen keltainen ja aavistuksen utuinen. Tuoksu on puhdas edelleen. Mutta äskettäin Sakemanni oli vielä puhtaampi tuoksultaan. Silti hemmetin puhdas on tämäkin. Tuhti mallasrunko, tuhti viljapelto, hunajaa, mineraalisuutta, jalohumalaa. Tämä on perinteisempi helles kuin äskeinen tuoksultaan. Ja on edelleen huippu puhdas tämäkin. On joo. Suomen paras on ehdottomasti. Ei tämä silti radikaalisti tundimpi runkoinen ole vaikka äskeistä hennoksi moitin. Pehmeä mallas, pientä jalohumalan puraisua, pehmeää viljapeltoa, on tämä edelleen saakelin kova. Ehkä Himon paras olut. On todella puhdas kalja ja vielä paikallis panimo. Pakko nostaa Kallelle hattua. Helvetin kova Suomi kalja. Ei pienintäkään sivumakua ole. Jos nyt ihan parhaisiin vertaa niin aavistuksen runko ontuu. Muuten kova. On se vaan kova. Voi ettien että. Sama 4.2. Oikein mehevä viljapelto. Huh.

Aika hyvä ja maistuva helles olut. 0,44 tk

Kivasti humaloitu helles. Tämän juo mielellään.

Lager on lager. Ihan ok, perusmallia

Melko kirkas, nopeasti laskeva vaahto. Mieto tuoksu. Pehmeä suutuntuma Mieto maltainen maku, joka paranee lämmetessä. Lyhyt jälkimaku.