Testissä Turnâ:n ja Turnâ II:n erot. Molemmat isoja 0,75l pulloja, joissa sekä puu- että kruunukorkki. Molemmat myös kuohahteli varsin mukavasti, about saman korkuinen vaalea isokuplainen vaahto, joka häviää kohtalaisen nopeasti. Turnâ on kypsytelty konjakkitynnyrissä 12 kk ajan, Turnâ II ei pullosta löytynyt merkintöjä tynnyrikypsytyksestä. Turnân volttimäärä on 6,4% kun taas Turnâ II prosentteja on 5,7%. 0,75l pulloja ensimmäisestä on tehty 378 kpl ja pullotus on tapahtunut 12/2024; Turnâ II isoja pulloja on tehty 249 kpl ja pullotus on tapahtunut 9/2025 eli hieman enemmän on ensimmäinen pullossa saanut kypsyä. Aluksi väriero on huomattava. Turnâ on huomattavasti tummempaa ja sävyltään ruskeampaa kuin Turnâ II, ehkä myös aavistuksen sameampaa. Sakkaa molemmissa pulloissa on kohtalaisen runsaasti mutta kuitenkin n. saman verran. Molemmissa tuoksussa on reilusti tyrniä mutta Turnâ II on pistävämpi ja raikkaampi, Turnâssa tuoksuu tynnyri ja pieni konjakkinen viveahde, joka tekee tuoksusta hieman tunkkaisemman. Yllättävää on, kuinka suuresti maut eroavat toisistaan. Turnân alkumaku on karkkimaisempi ja makeampi, kun taas Turnâ II on huomattavasti kirpeämpi ja happamampi. Turnâ IIsen maitohapot iskevät suoraan ikeniin, kun taas ensimmäisen kirpeys hiipii vähitellen. Turnân maku on täyteläisempi, puun aromit ja konjakin pehmeys maistuvat jälkipuolella mahtavasti. Turnâ II taas tykittää kirpeyttä ja marjaisuutta koko mitaltaan ja on kokonaisuutena raikkaampi. Tyrni maistuu kummassakin upeasti ja kyllä villihiivan kirpeyttä löytyy molemmista aivan valtavan hyvin. Molemmat ovat laatutuotoksia ja oikeasti on näistä hankala suosikkia erottaa, riippuu varmasti myös päivästä, kumpi enemmän maittaa mutta sanotaan kuitenkin, että ensimmäinen Turnâ vie ainakin tänä päivänä voiton.

Hapan, mutta tyrni tuli mukavasti läpi. Hieno kokemus.

Paihalaksen tasting Lapin panimolla. Viidentenä maisteluun Turna II. Villihiivasekoite on maustettu ensin samoilla Louen maatiaishumaloilla kuin nimikkotuote Loue. Mukaan on laitettu aimo annos tyrniä, joka kuulemma on ns. tuottajan hävikkituotteena hankittua, ekoteko siis jo itsessään. Marja tuo kyllä mukavan säväyksen muutenkin happamaan pohjaan. Hyvää marjaisuutta.

Ripauksenverran vaaleaa nopeastilaskevaa vaahtoa samean oranssinkeltaisen valoaläpipäästävän semiläpinäkyvän oluen yllä joka tuoksuu happaman maanläheisen tyrnisen hiivaisen pirtsakalta ja maistuu kuivan happaman tyrnisen sitruksisen joka palaa uudestaan tyrnisen hapokkaan rempseäksi, neljä ja vartti ylöspäin. PE: 9/2035.

Hapan, tyrninen, marjaisa

Edit. Tämä oli maistelu 3 300, uutta satasta kohti. Paihalasin talven uutuuksista vielä maistamaton Turnâ II, vaikka muutama pullo näitä varastossa onkin. Tyrni vol 2 on näitä 0,375 l pulloja tehty 340 kappaletta. Neste vaahtoaa hetken mutta kuohu häipyy kyllä tyystin. Neste on tyrnisen keltaoranssia. Tuoksussa villihiivaa ja pistävyyttä. Happamuus ja kirpeys ovat intensiivisiä. Tyrni maistuu raikkaana ja pirteänä. Jälkimakuun jää sitruunaista raikkautta. Muistelisin, että eka Turnâ oli rungoltaan tuhdimpi mutta kyllä tämäkin toimittaa mainiosti.

Pehmeempi paihalas. Tosin joku pieni metallisuus änkee jostain välillä. Tyrni aika autenttinen. Ihan ku ois puskan läpi juossu ja vedelly suoraa puskista marjoja. Naamahikoominen sen mukaista.

Suutuntuma on tosi kuiva, pikkasen kevyt, tosi hapan ja puhdas. Maussa on paljon tyrniä, happamuutta, persikkaa ja yrttisyyttä. Jälkimaku on kuiva, hapan ja hieman suolainen. Runko saisi olla vähän ryhdikkäämpi, mutta muuten tässä homma toimii. Hyvät maut ja kunnon happamuus.