Hapan, kuiva, kevyehkö, puhtaan oloinen ja tasapainoinen suutuntuma. Maussa on tynnyriä, happamuutta, mustikkaa ja variksenmarja. Oikein miellyttävä maku tässä oluessa. Hurjasti on tähän marjaa isketty mukaan, mutta mustikka on tosiaan haastava adjunkti. Se meinaa aina jäädä muiden makujen jalkoihin. Vaikka tämä vähän kevyeksi jää niin on tähän kuitenkin saatu hyvin makua ja happamuutta. Miellyttävä.

Paihalas bottleclubin seuraava pullo kokeiluun; tämän talven uutuus Sare. Pullotettu 9/25, ja näitä 0,75l pulloja on tehty 190 kappaletta. Mustikka on yleensä aika haastava, koska se tuppaa jäämään melko hennoksi, ellei sitä ole varsin kovasti mukana. Tähän on lisäksi laitettu vähän haljumpaa variksenmarjaa sekaan. Neste on kauniin mustikkamehun sävyistä. Tuoksusta nousee tutut villihiivan ja puun aromit. Maku on melko tasapainoinen; mitään hurjaa kirpeää syöksyä ei tule. Puun aromit ovat herkkua ja villi pistävyys ja hento karvaus kohdillaan. Mustikka vain maistuu liian heppoisesti. Parhaiten, ja vahviten, marjaisuus nousee loppupuolella, jolloin se kyllä toimii hyvin muiden makujen kanssa. Ei parhaimmasta päästä näiden marjakokeilujen (hilla, tyrni, puolukka) joukossa mutta on tämä kunnianhimoinen ja taiten tehty villiolut.

Todella hapan oli alkuun. Vähän aikaa lasissa lepäiltyä pahin happamuus oli lieventynyt, mutta ei oikein lähtenyt parhaalla tavalla lentoon tämä itselläni. Mustikan aromikin oli hautautunut vähän taka-alalle.

Hapanta oli mutt missä mustikka

Hapanta mustikka, kuivahko jälkimaku. Hyvää tämäkin.