Tölkitetty 10.9.25. Wet Hop IPA. Heidän tilalla kasvanutta tuoretta Centennial humalaa suoraan pensaasta. Sen jälkeen normaali kuiva humalointi Nelson Sauvin, Riwaka, Motueka. Olut valmistetaan vain kerran vuodessa sadonkorjuun aikaan. Vaahto on parhaita mitä nähnyt. Todella paksua kermavaahtoa ja erittäin pysyvää. Väri myös ihan jäätävän kova. Harmaan keltainen kunnolla ja erittäin paksun samea. On kyllä ensiluokkainen ulkoasu. Hienosti iskee tuoksussa Centennial esiin. Huh mikä trooppisuus. On hentoa dänkkiä Nelsonista, ananas, mango tuoreena, sitrusta, greippiä, kermaisuutta, hedelmä karkkia. Paksu, tuore, herkullinen jos tuoksua voi kuvailla. Maku on voi ettien että. Pehmeää, kermaista runkoa valkoviinin kera. Hento dänkki, hento katkero. Öljyistä suutuntumaa. Kirpeän viininen ja pehmeän trooppis kermainen suutuntuma. Runko on medium tasoa. Ihan tupla ipan runko. Todella kermainen ja paksu ilman katkeroa. Alkot täysin kateissa. Sopivan kuiva. Mutta ei rutikuiva. Hedelmien makeus vain. Tuhti mallasrunko kyllä varsinkin kun lämpiää. On kauraa, vehnää, mallasta. On kova. Maut valkoviini kirpeänä, ananas murskaa, mango lohkoja, hentoa greippiä, kalkkisuutta, appelsiinia, ripaus limettiä. Lämmetessään hieno ruohoinen maanläheisyys Centennialista. Just maanläheinen maku on näissä Wet Hop Ipoissa. Mä en edelleenkään ole mikään Nelsonin huippu fani. Joku siinä tökkii. Ehkä se kirpeys ja liika viinisyys. Mutta todella kova tämä on silti. On kyllä kova tasapaino tässä. Kaikki osa alueet kovassa iskussa. Varsinkin ulkoasu. Kyllä tämä alkaa niitä kärkipään oluita olemaan. Parhaita mitä juonut. On kyllä kova. Ehdoton suositus. Omaan makuun toimii vaikka Nelson on paljon esillä. Maanläheinen Neipa tämä on. Jälkimaku ei ihan kanna täydellisesti jos nyt jostain pitäisi sanoa. Ihan törkeän kova sumukalja. Maistakaa. Untapped 4.34.