Odotukset on korkealla kun uudestaan Le Ketch panimoo testiin. 18.9.24 tölkitetty. Konttorista ostettu mukaan. Paksu ja pysyvä on vaahto. Väri on varmaan paras mikä vastaan tullut. Miten näin paksun värin edes saa. Tumman keltainen ja äärettömän paksun samea. Huh miten intensiivinen tuoksu. Riesling viiniä, herukan lehteä, ananas murskaa, mango lohkoja, persikkaa, aprikoosia, dänkkisyyttä, eucalyptusta, viinirypäleitä. On varmasti parhaita tuoksuja mitä vastaan tullut. Nyt lupaa todella paksua tavaraa. Humalaa on sitten tuutattu luulisin. Lämmetessään ylikypsää hedelmää. On paras tuoksu mitä vastaan tullut. Pakko sanoa. On kyllä törkeän kova. Ja tämäkin aika kuiva. Hienosti Riesling viiniä, retsina viinin petroolia ja pihkaa, todella paksu suutuntuma. Ehkä paksuin mitä vastaan tullut. Runko myös mallia vahva. Hienosti menthol, eucalyptus esillä. Tämä on kyllä taivaallinen olut. Maistakaa. Pieni savuisuus ja yllättävän kivasti katkeroa. Hedelmät on dänkissä muodossa. Ananas, mango, greippi, ripaus yrttejä. Kahden oluen perusteella jäätävän kovaa tekemistä tältä panimolta. Sitrushedelmät tulee esiin hienosti. Miten tällaisia oluita joku pystyy tekemään. Ja 6.5% bisse. Tyylikäs tasapaino alusta loppuun. Miten näin kuivaan olueen saa näin paksut maut ja rungon. Hop burnia sopivasti. Mun mielestä Motuekan kanssa saman arvoisia mutta kovin erilaisia. Maistakaa molemmat. Ainoa mikä mua tässä häiritsee on aavistuksen pistävä katkero. Ihan helvetin kova sumukalja. Mutta ei silti täydellinen. 4.8 tällekin. Pari ekaa suullista lähes tyrmää. Niin Tajuton tuo maku paletti on. Aika monessa Nelsoneissa on näköjään vähän pistävä ja mausteinen katkero. Revenanteissa ollut sama. Se ei täysin ole omaan makuun. Jos nyt jostain voi marmattaa. Jos nyt täydellisyyttä haetaan omaan makuun.