Ruisleipää ensipuraisussa. Kuivahko runko. Maultaan arkinen.

Ruisrapea stout raapii suuta kuin mummolan orsilta taitettu vanha reikäleipä. Hapahko maku pyrkii yli äyräiden liiankin innolla. Pitää makustella rauhassa. Jälkimaku viipyilee mutta makeutta on turha odotella.

Hyvä, vähävaahtoinen maukas Stout, menee toistekin 👍

Paljon erinlaisia makuja vaihdutteleva juoma. Välillä marjaisan/karvaan makuinen, välillä tosi ruukinen mutta lopussa tosi tumma. Vähän mielentilasta riippuen 3.5 tai 4 / 5. Parmepaa mitä enemmän juo!

Kuivahko stout, jossa humala karvastelee mukavasti. Melko kapea maku, mutta varsin juotava.

Laiha olemus ja vanhaa nahkasohvaa tuoksussa. Ei jatkoon.

Tää oli ihan mainio tapaus. Meni sellaisenaan illan vikana.

A muddy, black beer in my glass. The carbonation is not as shy as I anticipate, still not arrogant either. Yet, a neat fawn foam cap covers the beer. Until it descends to an ample ring on the top. Coffee in the air. Ground coffee beans, to be precise. And roasted malt, not burned. Strong rye flour, toasted rye bread, dry grass and licorice powder can be added to the list. Rye flour, licorice and roasted malt on the tongue. They all are bold. And yes, ground roasted coffee beans. Piney and resinous elements accompany. Nice. Powerful tastewise. The body is medium-full to full. The burned touch intensifies in the end. Most earlier flavors still prevail at this stage. Bold albeit not particularly challenging. Relatively full. Roasty, slightly burned, soft, smooth. Shows character. Still balanced. Solid.