Kirsikkainen, burgundi tynnyrissä kypsytetty joissa seassa kirsikoita. Hapan ja viinimäinen. Pehmeä ja runsas. Hieno bisse! Versio 2018.

Joskus sitä pohtii, että harrastus on hieman lähtenyt käsistä, kun muutossa löytyi täysin unohtunut laatikollinen oluita. Tämä oli niistä yksi, ilmeisesti ostohetkellä ollut hyvinkin pitkä leima, joka on nyt paukkunut kuukausi sitten. Noh, niin se leima paukkui nuoruuden Opelissakin... Lasiin kaatuu vaahdoton, kolan punertava juoma, tuoksussa kirsikkaa. Maku vetää niin happamuuden ja vadelman ääreen, että huh. Jollain tavalla tässä on jotain hyvin punaviinimäistä, vain tanniinit puuttuvat luonnollisesti. Viinimarja ja karviainen eivät ainakaan vähennä happamuuden ja kirpeyden duoa. Se on ainakin varmaa, että iästä tämä ei kärsi. Jotenkin tässä on omaan makuun hieman liian tuhdit happamuuden vivahteet, kirsikka ja vadelma hieman pelastavat tätä orastavaa vatsahapposhowta mitä hapan uhkaa tuoda tullessaan. Ottaisko maidon vai kaljan, kas siinä pulma? Tuntuu, että maistelija on parhaimmillaan/ pahimmillaan pää viinimarjapensaassa josta hyppy karviaisiin..

Jännän äärellä. Nämä on monesti niin erikoisia... Vadelma on päällimmäiseksi tuoksussa ja maussa. Ja kyllä se on loppuun asti kantava.