Maistetaan onko tämä lähelläkään esikuvaansa. Vaahto on hentoa mutta pysyvää. Väri on kyllä yksi upeimmista mitä vastaan tullut. Harmaan keltainen ja törkeän paksun samea. Lähes pureksittavan paksu väri. Tuoksussa on dänkkiä hedelmää. Ylikypsää hedelmää paljon. Ylikypsää ananasta ja mangoa päällimmäisenä. Pieni minttu ja eucalyptus. Tuoksu on kyllä intensiivisen paksu. Melonia ja viinirypäleitä. Tuoksu on kyllä moniulotteinen. Persikka ja aprikoosi myös. Viinikumi karkkia paljon myös. Hyvä tämä on mutta ei missään nimessä esikuvansa veroinen joka on paras olut minkä olen ikinä juonut. Paksu runko, tuhdit maut. Pieni savuisuus humaloinnissa. Kyllä tähänkin humalaa on tuutattu rutkalla kädellä. Alkuun kypsää mangoa, kypsää ananasta. Loppu maussa pehmeää ja makeaa greippiä. Persikkaa. Onhan tämäkin törkeän hyvä mutta alkuperäiseen verrattuna ei niin raikas. Mutta helvetin kova on tämäkin. Monkish saa maut hienostuneen pehmeimmiksi jos tähän vertaa. Sillain käsittämätömään tasapainoon. Kunnolla hop burnia tässä kun lämpiää. Oikein kirvelee kurkussa. Aavistuksen hedelmäisen makea. Ei missään nimessä liian makea. Runko on kyllä aika tykki. Ja makuja on. Viinirypäleitä ja melonia. Ja niitä viinikumi karkkia. On tämä kaikesta huolimatta perkeleen kova kalja. Pehmeä ja todella hedelmäinen. Hennot katkerot. Mä kyllä pidän tästä. Ei tälle oikein huonoa arvosanaa voi antaa.

Lätt humlebränna

Tämä ei ollut lähelläkään esikuvaansa. Tosi epätasapainoinen ja jopa likainen.

Uusi olut Pintissä. Eiliseltä. Ei toki alkuperäisen veroinen, mutta hyvä silti. Pehmeämpi ja tylsempi Foggy.