Setämiehen ja muksujen ajoitus oli loistava: koko päivä ulkona ja juuri kun sade tekee tuloaan palaamme mökille saunan lämmitykseen. Witbier ei ole itselle se tutuimmasta ja helpoimmasta päästä oleva olut. Jotenkin tämä genre vain kesään kuuluu. Haalean keltainen juoma, ujolla matalalla vaahdolla kaatuu lasiin. Tuoksua hakiessani, huomaan että kolmen viikon loman aikana sedälle on kasvanut komean tuntuiset pensselit ylähuulen yläpuolelle. (Niin Matti Kyllönen, niitä kutsutaan viiksiksi). Ai että, sitä vittuilun määrää kun palaisi lomalta töihin näin raikkaana.. Itse asiaan: tämä juomahan on yllättävän kevyt ja raikas. Mukana sitrusta, mausteisuutta, hiivaisuutta, hieman hiivaleipää (oispa Tuuloksen rievää).. ja kenties hieman yrttisyyttä. Perus banaanimaisuutta en tästä löydä, mistä lisäpisteitä. Kyllä kesä ja vapaus on ihmisen parasta aikaa 🌞

Kaiken viljan olut. Sopivan makea. Nam.

Komealla vaahdolla lasiin. Sitruksinen maku, kevyenläntä. Mutta ihan jees

Paroni kartanonsa edustalla. Vitivalkea vaahto, kuultava keltainen juoma. Ikivanha resepti - kuulema. Hieman sitruunan sävyä ja ripaus yrttisyyttä.

Aika omanlaatuisensa vehnäolut. Hedelmäinen, yrttinen, aika kirpeä ja kohtalaiset katkerot. Mitään banaaniin vivahtavaa en tässä maista. Tämä on tehty tölkin mukaan satoja vuosia vanhalla reseptillä. Silloin ei varmaan ollut banaania vielä keksitty.