Kuohkeaa, voimakasta ja erittäin maukasta.

Musta olut, niukka beige vaahto. Tuoksussa bourbonia, paahteisuutta, tammitynnyriä. Maku siirappisen maltainen, paahteinen, suklainen, viskinen. Jälkimaussa terävää alkoholisuutta, paahteisuutta, kuivaa tammisuutta. Melko haastava mutta kuitenkin kovin maistuva.

Syksyllä ostettu ja kellarissa säilötty 8 kuukautta. Olisi voinut olla pidempäänkin, mutta korkkasin tän tasasata puteliksi. Mustanruskea läpinäkymätön väri. Ohut lähes olematon vaahto. Tuoksussa rusinaa, taatelia, salmiakkia. Ensi tuntuma suussa pehmeän samettinen ja vahvahko alko. Maku jatkuu viskisenä, salmiakkisena, lakritsisena, rusinaisena. Myös kermaista pehmeyttä, vähän kuin olisi vahvaa baileysia ja portteria sekoitettu keskenään. Pitkä jälkimaku. Todella maukas.

Aikas lailla melki täydellistä jos voi niin sanoa. Ihan saakelin hyvää synkkää moottoriöljyä tähän kurjuuteen. 👍

Mustaa. Pienet beiget vaahdot. Tuoksu bourbonia. Maku pehmeä, öljyinen, makea suklainen, bourbonia, kookosta, vaniljaa, hiukan tynnyriä ja paahteisuutta. Miellyttävä olut.

Musta, hieman läpikuultava, öljymäinen ulkonäkö. Tuoksussa vahvaa luumuista bourbonia kevyellä vaniljaisuudella. Pehmeä kärki pienellä kielen kärkeä polttelevalla hapokkuudella. Runko antaa öljyisen suutuntuman lisäksi vahvan paahteisen sokerisen bourbonin sekä luumuisen makusekoituksen. Jälkimaun puolella tanakan paaheista sokeria sekä bourbonin tammista alkoholisuutta.

Taattua Silver Series laatua. Muihin BBA tynnyröinteihin verrattuna olen ollut huomaavinani Buffalo Trace versiot hieman "terävämmin" wiski vetoisiksi. Siis ei pelkästään Pühasten tuotteissa. Suutuntuma varsinkin jälkimaun puolella on puumaisen kuivahko vaikka makeutta löytyykin. Puumaisuudella tarkoitan lähinnä pajua kuin tammea.

Hieman ohut, suklaata, vähän pistävämpi viskisyys

Ylikompensointia siittä, et vasta huomenna pääsee viljaan (jos mahtuu eikä juotu kuivaks). Tää ois näemmä viä 4 vuotta säilöttävissä, ois ehkä kannattanu 🤔 Tuoksussa tummaa suklaata, ruskeeta alkoholia, vaniljaa(?) ajan myötä snadi wienerkahvi Pehmeetä ja paksua, pienellä alkoholin purasulla. Tahmaa, mut se nyt varmaa oli sanomattakin selvää. Tumma suklaa ja lakritsi saattas yleensä riidellä mun suussa, mutta tässä wörkkii ja on mukavassa balanssissa ottaen omat vahtivuoronsa. Alkoholi puskee alkuun läpi, mutta siihen tottuu. Ukko mainitti mämmin, ni kyllä.. kermalla. Kuivahedelmää selkeesti, mutta maltilla (luumu, rusina, viikuna). Tällasesta oon haaveillu rankasti 11 tuntia. Oispa tuoreita vattuja tän kanssa, vois tuoda tynnyriäki kivasti enempi esille? On kyllä hieno!