Ohhoh, en edes älynny ennen avaamista, mutta Bottled 04-02-2015 ja parasta ennen kohta. Luulisi olevan ikänsä puolesta aika kohdillaan. Lasiin kaatuu mustahko, erittäin syvän tumman ruskea olut joka valon edessä antaa jostain aina lävitseen ja paljastaa massan seassa leijuvat hiivahiutaleet. Vaahto on vaalea, melko pian oluen päälle tyyntyväksi muodostuva kaunis monimuotoinen pitsi. Tarttuu pieninä pallolla lasin reunoille tekemään yötaivaan kaltaista pistettä. Tuoksu on huomattavan pehmeän savuinen, hieman kinkkuinen, mutta pääasiassa rukiisen ja maltaisen savuinen. Rukiin ohessa luonnollisesti tuuppaa mämmiä ja leipää kyseisestä viljasta. Ylikypsää tummaa hedelmäisyyttä pilkistää maltaan takaa, luumua ja kuivaa taatelia. Maanläheistä kuivuutta pellosta ja orastavasta viljasta, lisänsä tekee myös hieman savinen rantapenkka. Pitkästä aikaa raffin kuiva ja maltainen tuoksu. Maku on raikkaampi ja yllättäen suklainen, jota ei tuoksulta irtoa yhtään. Tummaa kastikkeista sukulaatia ja nibsisyyttä, tähän sekoittuvaa hiiltä ja tervaista ruisleipää, palanutta viljan siementä sekä kuivaa ohraa. Pehmeää, sokerista mämmiä, tämän ohessa myös tummaa ruokosokerisuutta, siirappia ja maltaasta makeutta. Pihkaista, hiiltynyttä kuusipuuta ja tämän hiiltä. Hieman rusinaisuutta ja luumuista pehmeää hedelmäisyyttä, aavistus sitruksista ja ruohoista humalaisuutta. Jälkimaku paahteinen, maltainen, suklainen ja makean hedelmäinen, tumman sokerinen. Suutuntuma täyteläinen, rasvainen, keskihapokas ja pitkäkestoinen. Mieluusti saisi näitä Imperial Stoutteja olla enemmänkin, nykyiseen makeaan linjaukseen alkaa suu tottua ja vanha raffius tällä puolella olisi paikallaan. Nämä on niitä sen kaltaisia oluita, jotka aikoinaan innosti olutharrastukseen. Suosittelen kovasti.

Savua, karkkia, mallasta. Tää toimii!