Runsaan kermainen ja maitokahvin värinen vaahto. Tuoksussa jonkun verran kahvia. Maussa on paahteisuutta, kahvia ja suklaatakin. Vanilja tulee hentoisena jälkimaussa. Vaniljaa olisi saanut olla enemmänkin. Hyvä olut, mutta ei mikään järisyttävä.

Assemblage de 2 stouts. On obtient une bière avec des notes de chocolat amer et de vieillissement en barriques. C'est assez brute au début et plus complexe ensuite. Ça vaut le coup.

Pitkästä aikaa espanjalaista Imperial mustaa, kolmen panimon kollabo ja jotakuinkin kiintoisilla säväytyksillä. Kokeillaan sit. Lasiin kaatuu syvän musta öljy, valon edessä taipuu syvän mahonkisen punaista aaltopituutta lävitse, muutoin hyvin tiukka rakenne. Vaahto on maitokaakaon värinen, tiukan pitsinen ohut huntu oluen päällä. Jättää nättiä tähtitaivasta peräänsä laskeutuessaan, öljyinen piirto näkyy myös. Tuoksu on mukavasti syvän suklainen monella tapaa; kastikkeisuutta, kuivaa leivoksisuutta, tummaa lohkeavaa palaa. Paahteinen kaakaopapu ja kahvisuus korostavat kaikkeutta ja luovat pohjan paahdetulle karamellille ja siirappisuudelle. Makeampaa, paksun kermaista vaniljaisuutta poikii mukaan muutoin kevyen pippurisen tummana mausteisuuden kanssa. Lakritsinen, liukuva puoli yhdistyy tumman maltaan kanssa, joka hyppyyttää hentoa savuisuutta ruisleivän pinnasta sfääreille. Hetken perästä kuivattuja tummia hedelmiä ilmestyy taustalle, jäävät myös sinne erottelemattomiksi ainakin tässä vaiheessa. Maku kehittyy hyvin tuoksun kanssa samaan fiilikseen, mausteinen puoli joskin korostuu ja kaakaoiseen maailmaan on osunut myös hieman kanelista syvyyttä ja pippurista puraisua. Vaniljainen olemus on koko matkan hyvin läsnä ja kietoo koko tarinaa ympärilleen. Suklaisuutta on kastikkeisesta ja leivoksisesta pyöristyneestä kombosta, paahteinen puoli jää pyörimään poskiin ja kahvinen lempeä tummapaahto korostaa rasvaisuutta. Maltaisuus on mukavan raffi, tumma ja kuivempi elementti tehden kuoret rungolle. Karamellisyys on paahtunutta ja kuivan siirappista, jostain kaivautuu mukaan tummia metsämarjoja ja hento katajakin. Jälkimaku nyt yllättävän marjaisa, hilloinenkin, suklainen ja maltainen, lakritsinen ja vaniljainen. Suutuntuma keskitäyteläistä parempi, puraisevan lempeä hapokkuudestaan, pitkään liukuva ja öljyisä. Hyvin tasapainoinen ja tyyni olemukseltaan, hienostunut mutta sen verran rento että ei tarvitse solmiota. Omalla tavallaan hieman ajatuksiin katoava ja helppo, mutta nautinnollinen ja pitkään lasissa säilyvä.