Musta, pikku vaahto. Tuoksu on savuinen, turpeinen, pientä hapanta marjaisuutta. Maku sen sijaan on jotenkin epämiellyttävä, suolainen, punaviinimäinen, tunkkainen ja kuiva. Alkoholikin maistuu läpi. Ei todellakaan jatkoon. Onkohan pilalla? Mahdollisesti, muttei tämä 2030 asti silloin säily niinkuin pullossa lupailtiin.

Pimiätä alkovaa olemaan ulkona, syvenee myös aatokset korpimaisemissa ja oluen väri on kuin tuolta poimittu. Savustettu, tynnyrikypsytetty ja IS, antaapa tulla De Molenia. Lasiin kaatuu sysimusta moottoriöljy, valon edessä aivan reunasta viistää syvä tummanruskea välähdys. Vaahto on suklaanruskea, pienikuplainen ja samettinen ohut linnunrata oluen pinnalla. Jättää öljyistä ja pienikuplaista jälkeä peräänsä. Tuoksu on todella syvän tumman suklainen ja paahdetun kaakaopapuinen, pähkinäisen nibsinen ja savuisen runsas tammitynnyri pohjustavat isosti kokonaisuutta. Jalojuomainen pehmeys ja tumman kuorinen ylikypsä hedelmäisyys on kuivattua, mutta runsasta. Paahteista, savuista puuta on mahtavasti tuotu mukaan tuoreena, vasta tyhjennettynä viskitynnyrinä, kuiva nahkaisuus on täyteläistä, myös tummaa marjaisuutta kipuaa myötäeläjänä. Maltaisuus on luonnostaan tumman tappurainen ja paahdettu karamellisyys pysyy sopivasti aisoissa jättäen viljan karkeuden pinnalle. Maku on savuisan, kovan hiilisen jalojuoman ja maltaisen runsauden alkusoitto, vaatii hiukan aikaa. Hiukan hapokas, tumman marjaisa ja mineraalisen paahteen sävyttämä puoli lisättynä liukuvan, tumman ylikypsän hedelmän kanssa teettävät oman juonensa tälle oluelle. Karamellisyys ja syvyys tuntuvat kaikkoavan nielaistessa, paahteinen kahvipapu ja tumma suklaisuus eivät yllä sinne, mitä tuoksulta odotti. Sen sijaan tynnyripuinen, viskinen puoli on tukevan runsas ja savuisan puolensa siivittämänä kiehtovan turpeinen ja suolainen, nahkaisuus tukee tätä ennalta. Jälkimaku viskinen, turpeinen, savuinen, maltainen ja suklainen, kuivatun tumman marjainen. Suutuntuma keskitäyteläinen, liukuva, mutta silti jätättävä maun, keskihapokas ja mineraalinen. Käytettyjen kypsytystynnyrien lähtöperän voi aavistaa, tumma kuivattava turpeisuus ja suolainen makeus kuitenkin loisteliaan maltaan kanssa toimivat lopulta huikaisevan korkealla tasolla. Kombinaationa olutta ja tynnyriä tämä on itseasiassa todella kova omaan mieleen, mutta itse juoma vaatii paljon aikaa ja mieltymyksiä sekä oikean ympäristön, ehkä viskin kanssakin joutuu olemaan hyvin sinuiksi. Kompleksinen, rajoja vetävä ja hienostuneesti syysmyrskyllä rystysillä turpaan antava liemi. Eli muutakun nauraen parta kohti tuulta ja takasin.

Savua ja wiski tynnyriä tuoksussa, tukevasti. Maussa on savua, käytettyjä hevosmiesten saappaan varsia, turvetta ja wiskitynnyriä. Kuiva, hapoton, tumma hedelmäinen ja kevyesti hapan jälkimaku. Alussa odotuksiin nähden lievä pettymys, mutta loppua kohden varsin mielenkiintoinen. BB 2031, joten toinen puteli jää odottamaan myöhempiä aikoja.