Rakas tyttäreni sai tänään nimensä 🥰 Nautitaan yksi herkku hänen kunniakseen. 0,33l pullo olutlasista. Lähes läpitunkematon tumma kuparinen olut. Todella kaunis punertava väri. Ei juurikaan vaahtoa, harmi. Pullon pohjalle jäi aika reilusti sakkaa, onneksi huomasin sen ennen lasiin päätymistä. Uuh. Todella intensiivinen viskinen tuoksu. Turvetta, savua, nokea ja imelää ruokosokeria. Hiilihapot uupuvat käytännössä kokonaan, iso miinus. Suutuntuma on öljyinen, muttei paksuimmasta päästä. Turpeinen viski jatkuu maun puolella. Intensiivinen, muttei ylitsepääsemätön savu, kuiva puu ja makea palanut sokeri kannattelevat palettia. Löytyypä taustalta myös se savutee, mitä oluen nimessä lupailtiin. Wee heavy ei ole tyylinä itselle hirveän tuttu, mutta kyllä tämä sellaiselle maistuu. Makeaa karamellia, tummaa leipää ja hitunen katkeroa taustalla. Alkoholi on läsnä juuri sopivasti. Teemäisyys hieman häiritsee hetkittäin, en oikein välitä teestä ylipäätään. Loppumaku on runsaan turpeinen ja pitkäkestoisen savuinen. Mielenkiintoinen tapaus. Tykkään kovasti tästä savuisuudesta imelästä maltaisuudesta. Tee ja hapottomuus rokottavat pisteitä. Mutta erilaisuudesta kunniamaininta!

Aikamoinen makupommi. Tuoksussa savuista viskiä ja poltettua sokeria. Maku on samalla savuinen ja aavistuksen makea, mutta kuitenkin yllättävän kevyt tämän tyyppiseksi. Maut ovat todella syviä. Jälkimaku on lämmittävä ja portviinimäinen.

Day #12 of Advent Calendar. Interesting beerstyles continue: Laphroaig barrel aged Wee Heavy. Potion #16 didn't quite thrill me, let's see how Potion #17 shakes. The beer displays murky, very deep dark brown. Carbonation is chained. A negligible, sand-hued lace ring is born on the top but its lifecycle gears quickly down to nil. Smoky Islay can't go unnoticed. In addition to smoke and peat, the scent gives roasted malt, cured ham and notes of oak barrel. Basically attractive but I'm missing the indigenous nuances of Wee Heavy. As such, the scent is intense and unfortunately unbalanced. I hope the palate corrects the situation and delivers what I'm waiting for. Now the sip. Mmmm... Laphroaig is inevitable: I love the smoky slam that merges with long-soaked whisky barrel. Peat is camouflaged. Instead, I'm getting copious loads of Wee Heavy flavors: dried plum, ripe plum, less raisin, distant date, sweet Sherry like Pedro Ximénez and a pinch of sweet dark biscuit. Alcohol is obvious but not unwelcoming. There's also something berry-like among the components, I would say that it's close to blackcurrant. Very beautiful! I wanted Wee Heavy to show off, and it does! The body is medium-full. I expected fuller for 12.1 %. The finish serves stronger alcohol, even with a faintly chemical tang. The dried and fresh fruits are still on the board but they turn more tangy and the selection diminishes. The aftertaste is a whisky rock-a-roller; women, whisky and miles of travelin' is all it understands. The mouthfeel is somewhat full albeit not entirely so, thick, a tad heavy, semisticky, deep and reasonably rich. Layers are there. Elegance and harshness go hand in hand. The mouthfeel is also barrel aged, smoky, alcoholic and appealingly warming. If Potion #16 was hesitant, this one gives a French kiss! 🖤🖤🖤

Välillä hieman erilaista vahvaa lasiin 🍺 lapsang siis ilmeisesti japanilaista savustettua teetä 🤔 Tuoksu on todella turpeinen ja savuinen. Tulee mieleen metsässä palava nuotio. Myös wiskyä on tuoksussa kivasti mukana yhdessä karamellisen vivahteen kanssa. Suutuntuma on pehmeä ja liukas, mutta aavistuksen kevyt. Myös maussa tulee ensimmäisenä pintaan tuo ihana palaneen puun sekä savun maku, maltaisen turpeisine sivuvivahteineen. Myös hiukan sellaista karamellista hedelmäisyyttä on mukana, mutta sen peittää nopeasti alleen taustalta saapuva whiskytynnyrin tuulahdus ja hienoinen alkoholisuus. Aika pliisu ylipäätään, mutta tuo savun maku on tässä jotenkin todella maanläheistä ja aromikasta 🍻