Vintage 2018. Pullotettu 11/20, sitä ennen kaksi vuotta konjakkitynnyrissä. Kovin marjaisa. Rusinaa, imelää kuivahedelmää ja belgihiivaa. Tynnyröinti tarjoaa lähinnä laimean konjakkista marjaa. Kaikki osaset ovat todella pehmeitä ja sulautuneita toisiinsa. Keveä on ja melkein flätti. Pientä kuplaa hyvin pienesti kuitenkin. Melko kuiva lopetus. Tynnyröinti on pehmentynyt todella paljon. Odotin tältä enemmän, keveys ja kuplien vähäisyys rokottaa jonkin verran. Seuraava tynnyröity Pannepot vähän aiemmin lasiin.

Lauantai-illan avaukseen olut numero 1600 itselle Pintiin. Tyyliä en vaihda eli parempaa belgiä luvassa. 2017 vuoden version jostain Pannepotin versiosta aikaisemmin juoneena on myös odotuksia. Muutenkin De Struissen oluet on sopineet omaan makuun ja aikaisemminkin näillä olen tasalukuja rikkonut. ULKOASULTAAN olut on oikeastaan täysin mustaa ja siihen nousee beige vaahto. TUOKSU on hieno, mutta mieto. Lääkeyrttiä yhdistettynä konjakkiin. MAKU on miellyttävä ja vivahteikas. Mämmistä maltaisuutta ja siirappisuutta, lääkeyrttisyyttä, luumua, rusinaa, kuivaa punaviiniä ja aavistus hiivaa. Etenkin jälkimaussa havaittavissa kevyt konjakin hönkäisy. Pitkä jälkimaku jää pyörimään suuhun hyväksi aikaa. Alkoholi on piilossa. SUUTUNTUMA on keskitäyteläinen ja kevyesti poreileva. Maistuva syksyyn sopiva taideteos. Jotenkin muistelen aikaisempien De Struissien iskeneen kuitenkin enemmän.🤔