Paskempi homma, mutta juotava se on. Nimittäin tällainen imperial stoutin ja vahvan ipan sekasikiö jota on kypsytelty hyvän aikaa bourbon-tynnyrissä. Tämä on ollut jääkaapissa odottelemassa reilun vuoden joten eiköhän jo ole aika maistaa. Olut on pantu jo 2018, joten aika vintagea on kyseessä. Kypsytys on kyllä sopinut tälle, meinaan lasiin kaatuu varsin hieno juoma. Vaahto on yllättävän pysyvää sorttia ja pitää pinnalla kermaisen kerroksen. Näissä monesti vaahto tuppaa katoamaan saman tien. Tuoksu on syvän maltainen, hieman sokerinen ja lakritsinen. Kevyttä humalaa on myös havaittavissa. Maku on omaan suuhun upea, yhdistelmä madeiramaista, rusinaista makeutta ja humalan katkeroa. Bourbonin vaikutus tuntuu selvästi. Kokonaisuus on kevyempi kuin odottaisi. Jälkimaku on ensin katkera, mutta sitten esiin tulee viinimäinen, lämmittävä tunne. Vähän kuin olisi portviiniä juonut. Lopussa suussa maistuu kuitenkin humalointi joka jää maistumaan suuhun. Hieno, varsin persoonallinen ja uniikki juoma.

Mustaa on ja ei vaahtoa. Dunkkaa taatelisen makealle. Makeaa ensin ja sitten katkeraan kääntyy. Tulee trappisti tai quadi mieleen maltaisuudesta joka on runsas, mutta katkerot lopussa yllättää. Voltit lämmittää. Vahvan luonteikas olut. Tätä jemmattu huoneenlämmössä muutamat vuodet.

Synkkää ja sekavaa

Aika korkkailla Black Damnation sarjaa pitkästä aikaa eteenpäin. Marraskuu is back, joten 13% Supreme Hoppy Intensive Thing lienee just soppeli. Perustiedot tällä oluella on vähintään kiehtovat paperilla. Lasiin kaatuu musta olut, joka ei syvyytensä läpi anna sitten yhen mittää. Vaahto on hiekan värinen, seitinohut sumu oluen päällä, kertyy tosin ringiksi oluen ja lasin rajalle. Piirtää sievää tähtitaivasta peräänsä laskeutuessaan. Tuoksu on alkuun todella runsas, vaatii hetken sniffailua, että pääsee mukaan. Bourboninen lempeys ylikypsistä hedelmistä ja vaniljasta on miellyttävä, tähän sekoittuu luonnostaan tumman maltaan sekaan kevyt paahteisuus. Hämmentävä selkeä tumma suklaa yllättää lakritsisen tuorean makean kanssa. Karamellisyys on kuitenkin peräisin hedelmäisestä tuoreammasta vedosta, belgihiiva korostuu tässä yhteydessä ja tuo sekä tummaa yrttisyyttä mutta myös vaaleaa siirappisuutta. Kompleksinen. Maku on ehkä enemmän kallellaan tumman IPAn maailmaan. Hedelmäisyydessä on kypsän luumuisen, kuivan rypäleisyyden lisäksi käynyttä greipinkuorisuutta ja paahdettua aprikoottisuutta. Bourboninen makeus korostuu nyt karamellisyyden muodossa, paahtuvaa ruokosokerisuutta ja siirappisuutta sekä edelleen lakritsista makeaa. Tumma yrttisyys on yllättävän potkivaa, belgihiiva jättää selkeän muodon. Paahteisuus on hyvällä tapaa enemmän katkeroinen fiilis, kuitenkin tynnyriltä on jäänyt hiilistä puuta matkaan. Jälkimaku monella tapaa hedelmäinen, hennon paahteinen, kevyesti suklainen vasta nyt oikeastaan, tumman maltainen. Suutuntuma keskitäyteläinen että -hapokas, soljuu suussa mutta jättää kuitenkin pitkän liu'un. Tää on kyllä jotenkin jännä, ei oikein muodosta selkeää mielipidettä, mitä tästä nyt sitten haluaisi. Hyvää tää on, mutta ei osaa oikein heittää tiettyyn laariin.

S.H.I.T Ei Ipaa ei Stouttia eikä oikeen Black Ipaakaan 😅.Belgian Dark Ipa / Black Ale 🤷‍♂️.Ainakaan Pinnat 13% eivät maistu läpi 🤣 Muuten aika mitään sanomaton.

Keskiviikkokalja opiskelun lomassa 🍺 On kyllä todella erikoinen. Black ipaa ja stoutia ja ehkä sellaista old ale fibaa myös. Katkeroista alkuun, mutta pehmeää lopussa. Kypsää hedelmää ja jotain karamellistakin. Bourbontynnyrin maistaa kivasti jälkiliu'ussa. On erikoinen yhdistelmä, mutta silti ihan kivan makuinen 🍻

Paskaa suuhun. SHIT eli Supreme Hoppy Intensive Taste. Damnation-sarjan kahdeksas osa. Panimon kahsen oluen, Black Albertin ja Elliot Brewin blendi. Ja sitten laitettu tynnyriin. ”Black Albert mixed with Elliot Brew, aged in bourbon barrels. This mixture of a Russian imperial stout and an IPA results in a so-called black & tan. The acronym stands for Supreme Hoppy Intensive Taste." Alkuun katkerot ja kuivuus iski melko kovaa, mutta oluen saatuaan hetken hengähtää, mukaan tuli makeutta ja pyöreyttä. Ei tämä toki mikään herkku ole, mutta ei varmasti tarkoituskaan. Tuoksuu Black IPAlle, maistuu Stoutille. Hyvin onnistunut sekoitus. Ei liian kuiva. Melko tuoreena avattu, päiväys 06/04/21 ja panimo antaa 5 vuotta parasta ennen -päiväystä. Hyvää tämä oli nytkin.