Black Damnationeja on kypsytyksessä jokunenkin pullo edelleen. Laitetaas yks lasiin ja mavulle, eiköhän vajaa neljä vuotta pölyn keräämistä kaapissa riitä. Lasiin kaatuu aivan pikimusta moottoriöljy, valon edessä reunoilta taittaa ohuen ruskean säväyksen. Vaahto on lähtöjään niukka ja tyyntyy hyvin nopeasti lähestulkoon kokonaan pois. Nesteen ja lasin rajalle jää jokunen kupla. Piirtää kevyesti öljyistä vanaa laskeutuessaan. Tuoksu on heti kättelyssä rommisen lämmön pöläyttävä lasin ylle; kevyen tynnyripuinen, paahteinen ja tumman rusinainen olemus sekoittuu vahvaan tummaan maltaaseen, kahvin moninainen olemus on selkeä ja oppituntimainen näytös pavun olemuksesta rasvaisena oluen seassa. Luumuinen, ylikypsän hedelmäinen puoli on kuitenkin aisoissa. Ruisleipäinen paahde yhdessä melassisen, tumman karamellisoituneen sokerisen puolen kanssa on lempeä, rommisuus tukee tätä hyvin. Suklaisuutta on liukuvan kastikkeisena, tähän yhtyy pippurista ja katajaista mausteisuutta. Maku on hyvin tyypillisesti näille napsun tuoksun täyteläisyydestä katoava liukuvaksi - tuntuu olevan todellakin piirre BD-sarjalle. Rommitynnyrin makupuoli korostuu nyt hyvin, tamminen ja lempeän tumman hedelmäinen puoli yhdistettynä tummaan ruokosokeriseen makeuteen on hyvin painotettu. Rusinainen ja luumuinen puoli on liukuva sekoittuen rommiseen lämpöön. Karamellisyys on melassinen ja toffeinen itseasiassa, paahteinen savuisesta ruokosokerista. Maltaisuus on reilua, yleensäkin paahteisuus kietoo hyvin kaikkinensa puoliaan tähän kiinni, kahvinen puoli on hyvin tuoreen oloinen, rasvainen ja jättävä hieman purevaa sitruksistakin hedelmää peräänsä. Suklaisuus on edelleen kastikkeisen kaltainen, hieman konvehtinen. Mausteisuus sen sijaan korostuu pippurisesta ja katajaisesta, hieman tupakkaisesta vibasta. Jälkimaku laajalti makua seuraava, mutta pehmenevä suklaan ja melassin suuntaan, jossa maltaan puolet korostuvat ja hivelevät poskia. Suutuntuma hieman taipuva suussa, jättää kuitenkin pitkän liu'un ja kuivaa kivasti huulia. Keskitäyteläinen, hapokkaahko. Hyvin klassinen sarjansa edustaja, erinomaisessa kunnossa ja sopii edustamassaan lajissa hyvin esille. Itse lupaan tänä vuonna palata takaisin kunnolla arvostelujen pariin. Viime vuosi meni miten meni, kun elämä vie, nyt on hyvä aika keskittyä taas enemmän harrastuksiin.

Vintage 2018, pullotettu 11/2020. Tuoksu on ihan kiva, kahvia, suklaata ja rommia. Aika perus siis. Maku toistaa aika samaa kaavaa. Paahteisuutta on kivasti. Kahvia olisin toivonut olevan enemmän, eikä näin laimeaa. Rommia löytyy onneksi sopivasti, vähän viinaisen terävänä kuitenkin. Kokonaisuutena ei aivan lunasta odotuksia, ajatuksissa oli täyteläisempi rommin ja kahvin iloittelu. Suutuntuma jää kohtuu ohkaiseksi. Kovin kapea ja laimeahko kokonaisuus makujen osalta, mutta ei tämä huonoa kuitenkaan ole. Täyteläisyyden puutetta eniten.

Rum coffee really good stout

Noh, musta ja niukka vaahto. Tuoksussa rommia ja maussa sitä sitten huomattavasti vähemmän. Hiivaa piisaa maussa ja makeutta mutta siinä se. Samaa kastia kuin edelliset damnationit. Eli hiivaista olutta, joka kuitenkin ihan kiva juoda, mutta. Ei jatkoon.

Oikkee hyvä BA RIS-tyylinen kahvistout. Rommitynnyrin huomaa.

Taas on odotukset korkealla. No nuuskimalla ei suurempia efektejä löydy jos ei lasketa mukaan perus mallasta. Ei 🤬, maku on paahteista mallasjuomaa, johon on kaadettu tilkka rommia sekaan. Jälkimaun kahvikin muistuttaa enemmänkin 4 tuntia sitten keitettyä saludoa ja keitinkin on niin vanhaa mallia, ettei osaa sammuttaa itseään. Muistan vielä ajan kun Black Damnation 0.7 l pullot maksoi lähes 50 €. Nyt kun näitä on saatavilla pikku pulloissa alle 7 €:n, ajattelin, että pääsee halvemmalla maistelemaan laatu juomia. Paskat, joko laatu on huonontunut tai aika ja kalleus kultaa muistot.