Perjantain ja ukkojen liven kunniaksi Nokian Panimolta, on hyvä jatkaa Black Damnation -sarjaa. Mokkapommi nyt sfääreille. Lasiin kaatuu musta öljy, joka valon edessä taittaa hivenen tummaa ruskeaa aivan rajapinnassa. Vaahto on kaakaon värinen, sievä ohut huntu oluen päällä. Jättää peräänsä kevyen öljyisen, valuvan jäljen. Tuoksu on kieltämättä nimensä mukaisesti moccainen, kuiva pölähtävä suklainen fiilis tuntuu kieltämättä jopa jauhoiselta aistilla. Suklaisuuteen tulee mukaan myös kastikkeista ja papuista syvyyttä, öljyistä tiukkuutta. Bourbontynnyreiltä saapuu ylikypsää hedelmäisyyttä luumuisena ja viikunaisena, nahkaisuus ja nahkea lehtisyys tuovat omaa jännää kuivuuttaan maailmaan, johon pyörähtää myös kuivaa mausteisuutta ja aniksisuutta. Paahteisuutta on lempeästi, jalojuomainen hedelmäisyys taittaa tuota hyvällä tapaa, tynnyri ja mallas etenkin tummana antaa reilun sysäyksen kokonaisuuteen. Maku on huomattavan paljon diipimpään maailmaan taivutteleva, aniksisuus ja tuota kautta lakritsinen, tumman paahteinen ja hiilinen fiilis runttaa voimalla sisään. Tynnyriltä irtoaa edelleen laajalti hedelmää niin ylikypsän luumun, viikunan kuin käyneen greipinkuoren kera, mutta myös hento kuivatun vaalean hedelmäinen vivahde. Mocca on nyt enemmän kahvinen, paahteinen ja papuinen, mutta edelleen kaakaoinen ja jättää kuivaa pölinäänsä, liköörikonvehtisuus on yllättävän selkeä. Maltaisuus on tummaa, mukavasti hieman rukiista, mutta silti raffin ohraista. Mausteisuus käy paremmin belgihiivan vivahteisiin, morttelissa murskatuiden tummien yrttien twisteihin. Jälkimaku on paahteinen yleisesti, moccaisuus pitää puolensa läpi linjan todella hyvin, tumman maltainen, bourboninen. Suutuntuma täyteläinen, öljyinen, yllättävän purevakin pitkään, tahmaavaan päin, viinimäinen. Paranee huikka huikalta, hieman alkoholi haluaa ampua alkuun läpi, mutta tuohon haluaa jostain syystä tottua makumaailman kanssa. Nimi on kerrankin just sitä mitä sitten tarjoillaan, mocca on koko matkan läsnä. Ei huippu, ei lähellekään Struisen kärkeä, mutta panimo tietää mitä tehdä.

Sympa mais pas ma préférée du style… le café est bien présent.

Liekö oikea olut, mutta ainakin etiketti täsmää, eikä tämä nyt niin justiinsa ole. 🙊 Paahdetta ja mokkaisen karamellista kahvetta riittää. Ai perkule, että onkin hyvettiä. Bourbonin lämpökin iskee erittäin miellyttävällä lämmöllä yhteiseen sinfoniaan mukaan. Erittäin simppeli, mutta itselle iskee kuin nappi paitaan!

Un mélange assez équilibré avec un bonne présence du café (d'où ma note car je suis moins fan de ce côté). La belle rondeur du vieillissement en fut, avec le côté chaleureux. Ça se boit bien ces choses là !