Tyhjennetään "kellaria" elikkäs varastossa sijaitsevaa jääkaappia. 2020 vuosimallia, päiväystä vielä puolet jäljellä. Tuoksuu lähinnä hapanomenaiselle, mutta myös kirpeä sitruksisuus on läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hapan ja pienesti suuta piikittelevän hiilihappoinen. Maku on hapanomenainen ja sitruksinen. Hapan, mutta taustalta on erotettavissa myös aavistus hedelmäistä makeutta.

Toinen belgiolut jouluaattoon, tällä kertaa lambicia. Oikein kelpo oude gueuze Lindemansilta. Maistuva ja toimiva kokonaisuus, mutta sen verran näitä tullut maisteltua aikaisemmin ettei tällä kertaa kuitenkaan säväyttänyt. Oude gueuzet lähes aina yhtä hyviä, nämä uppoaa joka kerta.

My souvenir from Brussels some time ago. This is a 2020 Blend. I've had the 2017 Blend, and I loved it. Of course, the context was different as my record of Lambics was substantially shorter in 2018 when I tasted it. This beauty pours translucent, deep gold. Carbonation starts popping and stays alive long, producing a steady flow of minuscule bubbles from the bottom to the surface. The head itself is pure white and quite narrow. Lovely wild yeast find its way to my nose. Gosh, I love it! White wine is obvious, followed by sour apple, green gooseberry and a brave oaky note as if wine barrel. A modest leathery aroma follows behind. The fragrance is simultaneously bold, elegant and gentle. The flavor profile is... hmmm... dry and a tad young. Dry white wine and brut champagne mingle with wild yeast whose intensity is, nevertheless, lower than that in the scent. Oak barrel doesn't leave me alone. Still further, apple is very sour and gooseberry is raw. I can imagine its peel cracking between my teeth. The body is light. The finish is sour, dry, and gives bowls of white wine and oaky nuances. Wild yeast is tame in the background but not silent. The aftertaste leaves a sandpapery feeling in my mouth for a long time. The mouthfeel is considerably vinous, superdry, astringent, drying and slightly woody. It's reasonably funky and certainly Belgiany. Still, what I shun here a bit is that this tastes and feels young and, hence, it misses being as elegant as it could be.

Näftinsormenleveydenverran vaaleaa vaahtoa samean oranssinkeltaisen valoaläpipäästävän oluen yllä joka tuoksuu kepeän sitruksisen kukkaisen lepposalta ja maistuu kirpsakan kuivan tanniinisen valkoviinirypäleisen kepeältä. Kolme ja puoli bojoo. PE: 30 APR 2026.

Huonoa suunnittelua