Tällä kertaa sattukin sitten Kilchomanin-viskitynnyrikypsytetty imperial stout. Olut on täysin mustaa, noin puolen sormen paksuisella vaaleanruskealla vaahtokerroksella. Tuoksu on hyvin savuinen, turpeinen, maltainen, suklainen, kahvinen, lakritsinen, mausteinen, tamminen ja aavistuksen vaniljainen. Runko on keskitäyteläinen, hiilihappoinen ja makeahkon kitkerä. Maku on kyllä kerta kaikkiaan kuin työntäisi suun täyteen kytevää turvetta. Sieltä seasta tulee kyllä myös mallasta, tammea, kahvia, karamellia, lakritsia, hieman maisteita ja aavistus suklaata. Herranen aika nyt oli kyllä överi turpeinen tapaus. Vaikka suorastaan rakastan melkein kaikkea savuista ja turpeista, mutta tässä se peittää käytännössä melkein kaiken alleen. Rungonkin osalta jäi toivomisen varaa, joten ei nyt ollut aivan nappisuoritus.