Vittusaatanaperkele jne..

Sellaiset kolme vuotta tämä on omassa kellarissa istunut. Tuoksussa marjaisan vaniljaista jälkkäriviiniä. Tässä on tonkapapua, vaniljaa, kahvia, suklaata ja todella vähän itse bourbon tynnyriä. Saisi olla enemmän. Suutuntuma kuiva, pehmeä, ryhdikäs, matalahiilihappoinen ja tasapainoinen. Itse sellaista selvää bourbon tynnyriä tähän kaipaisin, mutta kyllähän tämä on kivasti ikääntynyt. Suutuntuma on edelleen tasapainoinen, ryhdikäs ja pehmeä. Vanilja on kyllä tässä isossa roolissa.

Ihan liian kuiva, jotenkin silti tykkään.

1 v 10 kk ikäinen olut. Tuoksussa tonkaa, suklaata ja viskiä. Maku on samaa, kahvilla höystettynä. Suutuntuma on melko laiha, saisi olla hiukan paksumpi. Tämä oli hyvä jaettavaksi, eniten juuri tonkapavun takia. Pehmeät ja hyvät maut kuitenkin, aivan nautittava olut.

💪 Pari viikkoa menty kolmijakoisella ohjelmalla hermotus edellä. Maksimeja käyty kutittelemassa maksimien läheisyydessä; lisäpainoleuanveto + 50kg, mave 200, penkki 120, kyykky 150. Ei näillä tuloksilla vielä kisoihin lähdetä, mut oon ihan tyytyväinen. Oma paino tällä hetkellä n73kg, vielä muutama raskauskilo vyötäröllä. Loman jälkeen lähdetään vähän siistimään ruokavaliota ja katsotaan miten reeni kulkee vai lähteekö raahaamaan. 🍺Maistellaas uudemman kerran loman kunniaksi kellarin herkkuja. Viimeksi annettu 3,7/5. Tuoksu antaa mukavasti bourbontynnyriä, vähän vaniljaa kyytipojaksi. Ensipuraisu makean siirappinen karkkikauppaisen säväyttävä. Jostain uumenista painaa esille tummaa suklaata ja piparimauste. Käsi kädessä mukana kulkee reipas parapähkinä, sivumakuna mallasleipä. Loppuun kirsikkana kakun päällä vielä ohut tymäys lämmittävää alkoholin jälkiliukua ja lisää suklaata. Voi veljet. 🎧 Musiikinä tänään oluen kanssa toimi spiritboxin - Holy roller musaviedon kera. Jos diggailee sisäelimet pysäyttävän hyvästä audivisuaalisesta metallikokemuksesta niin tätä voin suositella oluen kanssa tai ilman. On nimittäin sen verran brutaalia kamaa, että tulee itsellekin ihan tynnyrikypsytelty olo. Huh. Ihan jokaisen metalheadin must see. 💭 Alkaa olla kohta vuosi siitä kun on enemmän tai vähemmän pitänyt omaehtoista karanteenia ja vältellyt kontakteja poislukien työt ja kunnan punttisali, jossa käynyt maski päässä, hiljaisena aikana. Marketissa käyntikin alkaa tuntua jo lähes seikkailulta. Itse olen huomannut pientä ahdistusta ja kaipuuta ihmisten tapaamiseen ja ulkona käymiseen. Työkaverit alkaa tuntua sydänystäviltä ja yläasteen teinit jo miltei kavereilta. Omassa kuplassa oman rutiinin eläminen kiristää vannetta. Luulin että olen särkymätön ja mikään ei heiluta psyykettäni, mutta nyt olen siinä pisteessä, että olutarvostelusta tulikin koronapäiväkirja. Ei voi muuta toivoa kuin sitä että Marinin hallituksen toimet ja rokotusohjelman onnistuminen toisivat toivotun tuloksen ja pääsisimme siirtymään kohti uutta vähemmän eristäytynyttä normaalia.