A (supposed) nightcap with some cheeses and crackers. Bottle N° 0219. The beer colors turbid, sludgy, deep dark brown. The lively carbonation releases a latte-hued, dense mousse-like head that just covers the top and then dissolves to a cute lace ring decorating the top. The scent displays some raisin, prune, a bit of lingonberry and distant blackcurrant. The tongue receives bags of berries, especially mashed lingonberry, blackberry and blackcurrant, as well as thin brown malt, some raisin, a tad prune and a tiny pour of lemon tea. The body is surprisingly light. The beer finishes with blackcurrant and blackberry juice, fermented raisin, prune and grapefruit tea. The aftertaste vanishes from the mouth after a while. The mouthfeel is relatively light, effervescent and even spritzy. It's also modestly tart, nicely rich in berries and juicy but unfortunately also rather uninspiring. I don't quite understand what would make this a Baltic Porter. Absolutely not a winner.

Mämmi maistui, aika hiilihapoton. Ei oikein se marjatynnyri toimi..

Ruskea ja kohtuullisen tuoksuton. Makea, rukiinen/ mämmimäinen, siirappimainen. Loppumaussa on makea niekaus joka ei soita minun kelloja. Olut ei löydä tietään minun suosikkeihin.

Tunturilammessa viilennetty, Särkitunturin päällä puolison kanssa nautittu, Haapalan 2019 vuosiolueksi numerolla 237/500 pantu Baltic Porter. Puitteet eivät voisi olla paremmat 👌🏻 Väri on tummaruskeasti läpikuultava. Vaalea vaahto nousee iloisesti. Tuoksu on tasapaksun leipäinen, hieman sherryinen ja fariinisokerinen. Maku on alkuun kotikaljamaisenkin vetinen ja maltainen. Myöhemmin löytyy kevyen kirpsakkaa, kypsää marjaisuutta, leppälastuista puisuutta, tammitynnyriä ja rusinaisuutta. Suutuntuma on häiritsevän vetinen ja ohkainen. Melko runsaasti hiilihappoinen ja helpohko juotava. Jälkimaku jatkuu kotikaljamaisen vetelänä ja ylikypsän marjaisena. Olut oli pettymys, mutta onneksi elämä on laiffii! 🙂