Musta reikä on herännyt kuolleista. Prosentteihin nähden aivan huoppuolut.

Mikkeller yllättää jälleen, tästä tuimasta juomasta on alkuun vaikea sanoa onko tämä hyvää vai ei, koska kyseessä on aika haastava juoma. Varmasti tarkoituksella. Tuoksu ei vielä sano paljoa, se on melko mieto. Vähän savuinen, kahvinen ja hyvin kuiva. Maku on samaa osastoa, mutta täällä hanat aukeaa aromien osalta. Suussa tuntuu hyvin kuiva, karvas ja katkera, jopa hiukan pihkainen maku. Alkoholi tuntuu ja pientä espresson makua hiipii myös esiin. Melko kompleksinen kokonaisuus. Jälkimaku on erittäin katkera ja kuiva. Alkoholin lämpö hallitsee pitkään.

Oikein hyvä ja tumma pyörre lasissa. Tuoksussa kahvin poroa hieman ja makeutta päälle. Oikein hunajainen alku ja jälkimaku. välissä hieman kahvin paahdetta ja hentoa vanillaa. Alkuun yllättävän keveä, jättää miellyttävän suutuntuman.

Kellarin kätköistä iso mustaa. 12.11.19. eli vanhaa kuraa. Voimakkaasti poreilevana nousee kaunis isokuplainen vaahto hetkeksi lasiin. Tuoksu on erittäin miellyttävä. Vahva paahde, lakritsin, marjaisuuden ja kahvin liitto toimii edelleen. Suutuntuma tässä voisi olla paksumpikin, vaikka mukavan pyöreä onkin. Mausta ovat pyöristyneet alkoholin ja makeuden särmät pois. Tämä on melko katkeroisen kahvinen ja marjainen. Vaniljaa ja hunajaakaan ei oikein tahdo löytyä. Juotavaa edelleen, mutta voipi olla, että olisi kannattanut kumota jo hieman aikaisemmin.

Tuoreena en tästä oikein välittänyt eikä muutaman vuoden kellarikypsytyskään juuri muuttanut tilannetta. Kuivahko olut jossa tiukka ja karkea paahteisuus, kahvia tulee samaan settiin. Hunaja vanilja ei tule esille.

Kahvia, mallasta, makeutta ja jotakin määrittelemätöntä hedelmää.