Tölkkiin 26.3.19. Demoersleutelin ipat ovat tähän mennessä olleet melko katkerovetoisia. Katsotaan kuinka käy. Tuoksu on mahtavan makean hedelmäinen. Ekalla hörpyllä tulee katkeroa sen verran, että korvia kutittaa. Hiukan taittuu juodessa, mutta kyllä sitä silti piisaa oluen loppuun saakka. Aika hapokas ja kevyen mehuinen. Kyllä tämäkin katkeraan kategoriaan tipahtaa. Ei ihan vatsalaukku kärvenny, muttei se kaukana ole. Nielua jo korventaa 😁

Nyt lasiin hollantilaisen hype-panimon, De Moersleutelin, uusin Mosaic-mehu, jonka panimo luokittelee New England DIPA -olueksi. Uusi olut Pintissä ja ensimmäinen arvio. UT-pisteet 4.06, joten ihan ok mehu kyseessä. Tölkissä päiväys 26.3., joten nyt noin 2 viikkoinen. Panimo antaa 6 kuukautta päiväystä. Väri on tumman keltainen, erittäin, siis erittäin paksun samea. Ei näy läpi yhtään. 😍 Tuoksu on mukavan makean trooppinen ja tuorehumalainen. Sanoisin että tässä aika kiva ”eurooppalaistyylinen” tuoretuoksu, mutta se ylimmäinen huipputaso jää tuoksun puolesta puuttumaan, joka esimerkiksi on brittiläisten Verdantin ja Cloudwaterin parhaimmissa oluissa. Silti kokonaisuus on oikein mukava ja upean trooppishedelmäinen. Maku on juurikin sitä mitä odotin. Mosaic humalana ei ole ihan niin sitruksinen kuin vaikkapa citra, mutta toisaalta makea hedelmäisyys on tässä suuremmassa osassa. Katkerot ja happamuus ovat hyvällä tasolla. Oikein mieleinen DIPA. Eihän tämä itselleni uutta anna tai fiiliksiä täysiin nosta, mutta onhan tämä hyvä olut silti. Kesällä, 30 asteen hellekelillä, nostaisin yhden, pari kymmennystä ylemmäksi. Parin, kolmen vuoden päästä joku Suomi-panimo pääsee (ehkä) tälle tasolle. 4.1.