Viikonlopulta. Oranssia utuista olutta, hennolla sormenpaksuisella vaahdolla. Tuoksu on funkyn villihiivainen, happaman sitruksinen, hennon hedelmäinen ja omenainen. Maussa pitkälti samat komponentit. Suht hapan tämä on ja runkoa olis ehkä kaivannut vähän lisää happamuuden vastapainoksi.

Olin taas jo lopettanut kokonaan oluiden juonnin, kunnes Ewiq houkutteli uudelleen oluiden pariin sensuroiduilla olutkuvilla. Sen verran etikettiä kuitenkin näkyi suttujen alta, että sihahti. Samperi. Tämä Mikkeller Baghavenin klubiolut on tullut klubiboksista jo kauan sitten. Tuoksu on kuivan valkoviininen ja happaman sitruunainen. Pieni vivahde aprikoosia. Maku on happaman rypäleinen, sitruunankuorinen, kuivan tamminen ja kevyen tallisen ruohoisa. Aika mukava ja raikas wild ale, jossa ei liiemmin ylimääräisellä kikkailla. Ehkä olisi voinut pidempäänkin kypsytellä.

MBC10/2018. Imperial stout -miehenä en oikein jaksa näitä villimehuja säästellä. No onhan tämäkin jo ollut yli puoli vuotta pelkästään mulla, mutta toki tämä olisi varmasti maun puolesta pehmennyt, jos olisi kaapissa pölyttynyt vaikka kolme vuotta vielä. Tämä ensimmäinen blendi on sekoitettu spontaanikäynyttä villiä sekä tammitynnyrissä käynyttä suhteessa 33%/67% Mukavahan näitä täällä lämpimässä Kreetalla on juoda. Oranssinkeltaisen värinen ja aikasta kuivan hapan tuoksu. Omenaa, persikkaa, käynyttä sitrushedelmää (pomeloa), tammipuuta, märkää ruohoa, villihiivaa. Kivan monipuolinen. Maku on happaman sitruksinen ja todella tammipuisen kuiva. Vihreää omenaa, syksynkuivaa heinää ja vähän passionhedelmää. Puolipehmeä maku. Ei laita kieltä rullalle, mutta ei makeutta ainakaan liikaa tässä ole. Niin. Nämä ”villihiivamehut” ovat olleet mulle koko Pint Please -ajan vaikeita. Olen kyllä oppinut pikkuhiljaa arvostamaan näiden monipuolisuutta, happamuutta sekä sellaista omalla tavallaan hienostunutta makumaailmaa.

Lokakuun beer clubista tullut spesiaali olut klubilaisille. Spontaanikäynyttä Alea 1/3 ja wild alea 2/3 ja tynnyrikypsytyksen ikä 28 kk. PE 1/2028. Olisi varmasti kannattanut kypsyttää. Väri vaaleankeltaoranssi. Eka lasillinen utuinen ja toinen jo samea. Pieni valkea vaahto käväisi. Tuoksu on pehmeän herukkainen, hienokseltaan viinimäinen, kirpeän sitrusmehuinen ja etäisen hiivainen. Suutuntuma on pehmeä, lähelle keskitäyteläinen, kirpeän hapokas. Maku on mukavan kirpsakan herukkainen, sitruksinen, raparperinen ja viinimäisiä piirteitä löytyy. Tynnyrikypsytyksen tammi saa aikaan kivaa syvyyttä. Jälkimaku on kuiva ja kirpeä. Melko hieno tuote jo tässä vaiheessa, mutta yhdeksän vuotta lisää tekee varmasti oluesta vielä makoisamman. #1300. Piti keksiä jotain kivaa 😊

Kirkas, kuplaisa. Rypäleinen, kirpeä tuoksu. Maussa samaa linjaa. Ei liian kuiva tai hiivainen.

Hyvä lajissaan. Hankala itselle. Onko se lie tuo hiivan tuoksu vai mikä. Kuiva, valkoviininen ja sitruksinen. Ei oikein osu makuhermoon nämä.

Oikein hyvä wild ale:ksi. 3.4

Todella hyvä omassa lajissaan. Ei sinänsä iske mutta kyllä tämän juo.

No nyt on eksklusiivista. Pullo pamahti avatessa kuin isompikin shamppanjabutelli. Lasiin kaatuu järvivedenkeltaista ja sameaa nestettä, josta erottuu pieniä hiiva(?)partikkeleita. Reilu vaahto. Mieto mutta jännittävä tuoksu: karhunvadelmaa, viherherukkaa, herukanlehteä, ruohoa. Vähän saisonmainen. Maku on aluksi sitruunaisen hapan, lopulta kevyen vaaleamaltainen ja suolainen - jopa voinen. Tasapainoinen, kuohuviinimäinen (niiden tilalla joisi useamminkin) ja raikas. Tosi kepeät ja pehmeät hapot. Runko on kevyt. Todella miellyttävä wild ale.