BIPAt on vähän niitä oluita, joita kiertelee ehken vanhalta muistilta. Tämäkin on parasta ennen 6.12.2019, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Imperiaali kumminkin. Lasiin kaatuu musta, sieltä täältä ruskean valon läpi päästävä olut. Vaahto on maitokahvin värinen, melko vahva ja tiheä heti alkujaan. Tyyntyy ajan myötä ja jättää itsestään sinne tänne pysyvän jäljen kuivumaan. Tuoksu on yllättävän raikkaan hedelmäinen, ollen samalla myös ylikypsän, tumman hedelmäinen; kevyttä sitruksisuutta ja greipinkuorta, hiukan hapanta ananastakin - vaakakupissa toista puolta täyttää luumuisuus ja tummaksi kerinnyt viikunaisuus. Pehmeää, paahteista suklaisuutta esiintyy mukavan laajalti. Tummaa, metsäistä marjaa vatukasta ja villistä mustaviinimarjasta. Kuivaa mäntyisyyttä, jopa hiukan tervaskantoista vibaa. Hiukka hiilisen tuhkainen, tumma mallas pyörii ehken turhan kevyenä takana, mutta toisaalta antaa ipamaisen hedelmän tehdä töitä. Maku on enemmän ehken marjaisvoittoinen - vatukkainen, variksenmarjainen ja luumunsekainen hilloisuus pyörähtelee liukuvana ensimaistolla, sitruksinen ja aprikoosinen pehmeys haeskelevat sijansa vasta näiden jäljessä. Paahteinen, maitokahvinen puoli on itseasiassa erittäin mukavan selkeä, tähän yhdistyy kuivaa kaakaoisuutta ja suklaisuutta ilman erityistä papuisuutta, joka tässä toimii hienosti. Lakritsista vahvuutta ja mäntyistä pihkaista havua tyyppailee välistä reilumminkin, joka tekee ennen märkää ruohoa ja mausteisuutta mukavan syvyyden. Mallastus tummana tulee huomattavasti enemmän esille kuin tuoksulla. Jälkimaku myötäilee mukavasti makua suklaalta, hedelmältä ja maltaalta, sekä paahteisesta osiosta. Suutuntuma liukas, keskitäyteläinen ja -hapokas. Yllättävän raikas ja monipuolinen tyyliin ja ikäänsä nähden. Myöskään tuo 8,5 volttia ei tunnu, mutta näkyy hieman puutteena siinä, että runko on turhan nopealiukuinen ollakseen kumminkin näinkin vahva pale ale. Sanottakoon silti, että paransi vanhoja muistikuvia lajista.

Tiukka IPA. Paahteinen, pehmeä, hieman viinainen. Ihan tuore versio ei ollut maistossa.

Nez bien malté, bien rond et amer à la fois en note de tête et de fin.