2018 vuoden versio.

Ma première Barley Wine ! Ça fait très longtemps que j’avais envie d’y goûter ! Version 2018 je précise. Donc visuellement, on a une bière qui mousse plutôt bien, la teinte est marron et très opaque. Au nez, c’est assez légèrement amer et et on a quelques notes céréalières un peu caractériel qui me font penser à certains scotch. On a quelques notes acidulés qui porte sur un fruit plus vieillit et peu sucré. En bouche, l’amertume est très présente mais se dégage en douceur, très peu d’agressivité sur les papilles. Encore une fois, je ressens ce petit goût céréalier qui me rappelle certains scotch, voir même certains bourbons (pour le peu que j’ai pu connaître). La longueur est plus boisé, on retrouverai presque une forme de tanin propre au vin. C’est assez étrange comme expérience, un peu désagréable au début, mais on s’habitue vite au goût. Elle a eu le culot d’éveiller la curiosité, un spectre de bière très intéressant, et 100% sûr de la réitérer !

Makeahko alkuun, vahvan rypäleinen, käynyt ja hyvin kieltämättä kypsynyt yli kolme vuotta, melkein 4 pullotuksesta eli hieman yli BB:n. Aavistuksen käyminen tuntuu jälkimaussa, muttei liian pahasti. Ystävällistä oli myös tarjota kyseinen foc, kun oli mennyt yli päiväyksen. Kelpo BW on kyllä tälläkin päiväyksellä.

Onpas makea juoma, tilkkasen vahvempi 2019 versio maistelussa. Kirpakka jälkimaku tasoittaa makeutta

Punertava ja suodattamaton Dilemma. Todella runsas vaahtoinen. Mielenkiintoisen makea. Makeus peittää vahvuuden. Tätä täytyy suositella. Nights last beer. Fucking yes in the easter. Lähtee lentoon kuin kuvassa. Suositus.

Ruskeassa pullossa kohokirjaimin panimon nimi. Muovikääre peittää pullonkaulan ja mustan korkin. Siinä kultainen 7. Hiekanvärinen isokuplainen vaahto porisee nopeasti pois. Lasiin jää punertavanoranssinruskea juoma (kai tällekin värille on oma nimensä). Voimakkaasti hapokas, kirpeä. Viinimäisyyttä ja yrittisyyttä. Kokonaisuus jää tunkkaiseksi. Vuoden 2018 versio ja vahvuus 10,9%. Arvelen tuotteen vahingoittuneen.

Dieser Barley Wine hat sicher Luft nach oben, ein Dilemma ist er sicher nicht. Ich habe ein 2018er erwischt. Zwei der drei verwendeten Hopfen sind Neuland für mich; Rakau und Waiti (beide NZL) hatte ich bisher nicht. Da viel Eiche den Geschmack dominiert und auch Rotwein eine Rolle spielt (obwohl das Eichenfass nicht vorbelegt war) vermag ich den Einfluss des Hopfens nicht wirklich einzuschätzen. Vielleicht ist er für die gegen Ende hinzutretende medizinische Note verantwortlich. Auch eine gewisse Süße ergänzt die bisherige Wahrnehmung. 75 IBU sind nicht zu spüren, dafür aber die 10,4%. Enttäuscht bin ich vom recht dünnen Mundgefühl. Auf jeden Fall ist dieses Dilemma einen Versuch wert.