Aika heikko esitys belgidubbeliksi, yksi kehnoimpia tyylin edustajia mihin olen törmännyt. Lasissa näyttää siltä miltä pitääkin, tummanruskeaa ja runsaasti vaahtoavaa. Varovasti kaadettuna jokseenkin kirkas. Tuoksu on lähinnä maltaisen makea, sokerinen ja aika vaisu. Mitään mausteisuutta tai muuta kompleksisuutta ei tästä löydy. Maku on samaa osastoa, lähinnä maltainen ja makea. Myös aika vetinen ja ohut. Kaipaisi kyllä selvästi enemmän luonnetta. Jälkimaku on sokerinen, ihan aavistuksen katkera. Pientä alkoholin lämpöä tulee esiin loppumetreillä.

Samettinen 1 sormen paksuinen vaahto tumman ruskeassa läpinäkymätyömässä, virkistävässä ja suun pintoja peittävässä oluessa. Ei sinänsä mikään erikoinen, mieto ja pehmeä sopivalla paahdolla. Kehut voisi antaa hyvästä nokisesta mausta loppuun. Paahteinen.

The fall is here. The weather is ugly 🍂🌧️ Fortunately, I've got a lot of renovation work indoors. And beer. Now a Dubbel. The appearance is limpid, deep dark mahogany. The carbonation behaves well although I wouldn't call this shy. A creamy head with several big bubbles reaches two fingers and dwindles gradually to a generous ring and a hair-thin haze on the surface. The scent sends inviting vibes in the form of syrup, molasses, a twist of dark plum peel and a hint of cookie. Perhaps also faint cola. The concoction supports a fairly similar flavor medley: copious syrup, purple plum peel, retreating molasses, a bit of dark chocolate and cookie. Very attractive! The body is medium-full. Lovely! The finish is identical to upfront. The mouthfeel is soft, smooth, medium-full, lip-glueing, somewhat deep and even desserty.

Très bonne, petite brasserie sympathique