Pieni kohmelo eiliseltä kutkuttaa takaraivossa, mutta kyllä sitä futiksen kyytipojaksi yhden oluen pystyy kietaisemaan. Tarkoituksella ja tietäen ettei tämä ihan samaan kategoriaan eilisten bulkkien kanssa mene. Tämän kertainen olut on väritykseltään vahvasti viininpunainen, marjamehumainen. Pinkki, kuohkea ja paksu vaahto. Tuoksussa marjaa, käynyttä sellaista myös. Happamuus tulee jo tuoksusta esiin. Kevyesti viinimäisiä piirteitä. Hieman makeaa aromia. Happaman kirpeä yleisilmeeltään. Viinimarjamehuinen makumaailma. Mustaherukka maistuu. Lisäksi punaista viinimarjaa olisin tässä myös veikannut käytettävän, ilmeisesti ei kuitenkaan. Aronian tuomaa mausteisuutta löytyy kivasti tuomaan lisävivahdetta. Onhan tämä hieman viinimäinen. Suuntumaltaan kuohkeahko, tosiaankin mehumainen. Ei tästä sinänsä paljoa perinteisiä olutmakuja kannata hakea, mutta eipä se ole tässä tarkoituskaan. Kevyesti taustalta löytyy maltaista makeutta. Suht korkea abv ei kyllä erotu oikeastaan yhtään. Petollista ainetta.. :D Tämä on kuin mummon tekemää marjamehua joisi. Tosin sillä erotuksella, että tässä on voltteja mukana.. :D tai mistäs minä mummon mehut tiedän. Pidin kyllä kovasti tästä, ehkä yllättävää sinänsä. Kirpeys ja happamuus on juurikin sopivassa eikä omaan makuuni vedä överiksi. Lisäksi mehumaisuus on piristävää näin kuumalla kelillä. Avovaimoni piti tästä myös, joka ei olutta juurikaan siedä (toki niinkuin sanottua, ei tästä juurikaan niitä perinteisiä olutpiirteitä hirveästi löydy, että se selittyy sillä) ja halusikin loput juomasta itselleen..Noh, enhän voinut kieltäytyä :D Ties vaikka innostuisi oluista enemmänkin. Lieneekö se sitten hyvä asia…...Täytynee harkita lukollista olutkaappia ;D

Red, sweet and sour berliner weisse. Quite good.

First tastes like grandmas perryjuice, but the very sour taste is killing it for me. Could not drink more than half bottle.

Reservoir dogs sarja etenee ja vuorossa Mr Blue. Ei ollut korkealla odotuslistalla koska berliner weisset ei nyt niitä lemppareita ole. Tämä oli kyllä todella positiivinen yllätys. Huikea olut ja yhdeksän volttia tuli täysin yllätyksenä. Ajattelin että Imperial berliner olis siinä 4-6 voltin paikkeilla.

Bière blanche au cassis mais titrant à 9%. Belle couleur rosée, mousse persistante, nez très fruité, très fines bulles. Le fruit et son acidité, sans le sucre. Légère aigreur en fin de bouche où l'alcool finit par se révéler.

Kaikista tyyleistä voi näköjään imperial version tehdä kuten tässä tapauksessa berliner weissesta. 9,5kk päiväykseen. Kolmen sormen kuohkea ja paksu pinkki vaahto joka muistuttaa mansikkakermavaahtoa. Mustikkamehuisen tumman punainen samea imperial berliner weisse. Nättii 😘 Tuoksu on runsaan makean happaman kevyesti käyneen marjamehuinen, josta erottuu tiukkaa mustaherukkaa, mustikkaa ja aroniaa. Mukana myös piimäistä maitohappoa, suolaisuutta sekä vehnäistä murotaikinaa ja marjapiirakkaa. Maku on runsaan hyvin makean happaman marjamehuinen ja marjasoseinen (mustaherukkaa, aroniaa, mustikkaa, karhunvatukkaa, karpaloa,), maukkaan makean vehnäisen muropiirakkainen, kevyen suolainen ja taustaltaan kirpsakan limeinen. Paksun makeaa mummonmehua. Happamuus menee kivasti ikeniin. Jälkimaussa marjaisuudesta erottuu puolukkaa ja mustaherukkamehua. Suutuntuma on kepeän hiilihappoinen täyteläisen pehmeällä mehuisalla rungolla. Lasin reunaan jää sokerinen tahmeus. Nyt on isolla kauhalla annosteltu marjaa tähän. Kunnon makeaa mummonmehua ja mustikkaisen marjaisaa marjapiirakkaa maukkaalla muropohjalla. Niin ja tässä oli 9%, jota ei uskoisi eikä alkoholista mitään tietoa. Makeus meinaa hieman tökkiä itselläni ja tällaiset mehut yleensä laimennan vedellä sopivaksi. 😁 Vähän raskaaksi käy loppua kohden näin paksulla kokonaisuudella. Pyöristys ylöspäin.