Kyseistä olutta maistoin joku vuosi takaperin, se oli 2018 vuoden versio jota alko myi silloin ja taisi myös alkoholia olla runsaasti enemmän, tässä ei ole vuosilukua ja pullotuspäivääkään en löydä joten ehkä tämä on sitten nuorempi versio. Ulkonäkö, oluessa vähäinen pinkki/ violetti vaahto, vaahto jättää tasaisen hienojakoisen hunnun, olut on väriltään lähes musta eikä päästä valoa läpi, voimakkaassa valossa väri on kuin viininpunainen huulipuna, täysin samea siis. Aromi, tuoksu on todella intensiivinen. Jos jokin belgi tyyli pitää sanoa josta pidän niin se on nimenomaan lambic ja kirsikka lambic, muista en niin piittaa. Tuoksu on kieron hiivainen, kirsikkaa, tuoksu kirsikaksi tosi villi eikä muistuta sitä edellistä versiota tästä. Maku, no joo täytyy sanoa että tämä olisi kyllä kaivannut monta vuotta lisää kypsytystä, maku on hiivainen ja kirpeä, ei ollenkaan niin pehmeä ja täyteläinen kuin tuossa edellisessä versiossa. Happamuus tekee tähän sellaisen kotitekoisen punaviinimarjamehun olemuksen. Tämä on selkeästi sellaiselle oluen ystävälle joka pitää runsaasta happamuudesta oluessa, tämän kohdalla voisi jo puhua ihan hapanoluesta, aiemmin maistamissani kirsikka lambiceissa happamuus on ollut taustalla ja tukeva elementti, tässä se on päällekäyvä. Ei tämä silti hassumpi ole! Edit: harvoin näin sanon mutta makeutta saisi happamuuden takia olla runsaasti enemmän, silloin tämä alkaisi maistumaan kunnon kirsikka lambicilta. Joten eipä tuo kypsytys oikeastaan toimi, jos loogisesti ajattelee niin makeushan vain häviää kun käyminen muuttaa sokerin alkoholiksi.

Det är vad det utger sig för, körsbär och svarta vinbär.Frultig och rund i smaken men det blir väldigt mycket saft över det hela.