Kuparinruskea olut joka saa hetkeksi päälleen pienen vaahdon. Kevyen toffeemainen tuoksu. Tasapainoiset hapot, runko vähän ohkainen. Katkerot ovat se mikä tekee bitteristä bitterin ja tässä ne ovat kohdillaan just eikä melkein! Lopussa vielä aavistuksen verran toffeeta. Silmät kiinni ja siemaus, niin olet peri-brittiläisessä pubissa!

Vapaapäivä, mikä ihana tekosyy uhmata Pippa Laukan elämänohjeita. Grilliktä makkaraperunat ja kylkeen britti bitteriä, mikä voisi mennä pieleen? Lasiin kaatuu kauniin kuparisen punertava olut, tuoksussa makeaa toffeeta, vaahto käy puolentoista sormen korkeudella mutta laskeutuu pian normikuolevaisten tasalle.. Maussa mennään perinteisen bitterin äärelle, ai että. Makea toffeemaisuus, lievä rapsakka kuivahkous, katkeroa mukavasti kitalaella, karamellimäisyyttä, mallasta, lievä pähkinämäisyys, yrttisyyttä sekä ina tammenterhoa. Jälkimaussa hieman rasvainen pähkinämäisyys. Sekä kuivahko katkero jatkuu, jatkuu ja aaahh jatkuu. Kyllä tällä huuhtoo roskaruoan 😀

Karamellin makua, ihan hyvä bitteri mutta tänään kyllä mallasseppien esb vie voiton kotiin.

Herkullista. Aika klassista Bitteriä ja niin tasapainoista. Toffeeta, hunajaa, kepeää yrttisyyttä, kypsempää hedelmäisyyttä ja keksisyyttä. Lopussa vähän vetistyy ja voima loppuu, mutta hyvälle maistuu löylyjen jälkeen.