Nyt saa vuoron tämä teos. Verrokkina myös 2018 versio jollain aikaa, pistetääs tämä ensin maistellen. Kaatuu lasiin erittäin syvän tumman ruskeana, käytännössä melkein musta liemi. Vaaleanruskea vaahto, joka on erittäin tiheän pitsinen ja reilu pilvi. Tarttuu vahvan oloisesti lasiin laskeutuessaan. Tuoksu on pehmeän, raikkaan ylikypsän hedelmäinen luumusta ja viikunasta. Sama aloite myös marjaisuudelle; karpaloa ja tummia puutarhasta poimittavia. Nahkaisuutta, lempeää tummapaahtoista espressoa, maitokaakaota ja reilua tummaa suklaata. Tummaa karamellisyyttä, suklaakastiketta ja hedelmäsokerisuutta. Maku jatkaa selkeillä elementeillä. Hapan, ylikypsä marjaisuus tuottaa karpaloa, vatukkaa ja katajanmarjaa suuhun, edelleen luumua, kastanjaa tulee mukaan. Lakritsia, suolaisuutta, hiilistä puuta ja tuoretta katajaa sekä pihkaisuutta. Suklaata tummana sekä liköörikonvehtina, tummaa karamellisyyttä, paahteista kahvia ja raffia kaakaopapua. Jälkimaku paahteinen, tumman maltainen, suklainen ja suolaisen yrttinen. Suutuntuma keskitäyteläinen, hapokasta lähentelevä ja suussa viipyilevä. Paras Bock mitä ikinä tullut vastaan. Tuuppaa, niinkuin lajille kuulukin, läjäyksen myös potkua rungolta, mutta skaala säilyy selkeänä. Suosittelemisen arvoinen kertakaikkiaan.