Pähkinäinen ja kevyt olut. Monikäyttöinen. hieno tölkki.

Kiitokset Olville ja Pintin pojille yllärilähetyksestä! Seuraavaksi uutuus maistoon: Tölkin ulkomuoto on tuttua Olvia raikkaalla Britti-teemalla erottuen selkeästi hyllystä. Itse olut on meripihkaisen rusehtavaa ja lähes täysin kirkasta vähäisellä ja pienehkökuplaisella vaahdolla. Tuoksu on runsahkon, makean ja karamellisen maltainen ja viljainen, kevyen toffeinen ja marmeladinen, runsahkon, makeahkon, kypsän ja hieman tunkkaisen hedelmäinen (appelsiinia, ananasta, aprikoosia). Maku on makean ja karamellisen maltainen, ohuen toffeinen, makean, runsahkon ja kypsän trooppisen hedelmäinen (appelsiinia, aprikoosia, ananasta) ja marmeladinen, vihreän lehtinen ja pihkainen sekä selkeän humalaisen katkera. Ihan hyvät ja tasapainoiset maut. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivakka ja hiilihappoinen. Kokonaisuutena ihan maukas ja mukavasti juotavissa oleva, mutta hieman tunkkaiseksi ja valjuksi jäävä bitter. Jää myös melko kauaksi britti-esikuvistaan, mutta muuten ihan maukasta ja huoletonta juotavaa.

Fuller'sin ESB on yksi pitkäaikaisista suosikeistani, joten olihan se tämäkin testattava. Väri ihan kohdillaan mutta runko jättää toivomisen varaa. Mutta kyllä tämän sentään bitteriksi tunnistaa. Pehmeyttä kaipaisi lisää. Ihan juotavaa kuitenkin.

Helppo ja maistuu siltä kuin kuuluukin. Maku hieman yksi ulotteinen

Britti Bitterii Lasiin kaatuu yllättävänkin amberia olutta joka vaahtosi vähintään kohtalaisesti, tuoksussa karamellia sata makeutta, joka taittaa toffeen puolelle Mausta tai siis juomis experiencestä yleisestä ensimmäisenä koruetuu juoman helppous, kun täähän on todella pehmeää ja kevyttä, ja joo snadisti myös vetistäkin. No maussa itsessään on tietysti sitä karamellia sekä loppumaussa pientä bitteriäkin. No ihan lasiin menevää britti tyylin bitteriä, toimittelee britti hevin tahdittamana vaikka oluen osalta suoritus jää vähän väsyneeksi. 🎼 akercocke - Renaissance in Extremis

Medium light and medium dry body. A bit sweetness on it, but not so much as to call it actually sweet. Downtoned malts with some burned sugar and faint fruity tones. Aftertaste adds moderate bitters and after a while some grassy hops. Olvi has definately tried to up their game with ales, yet this one is still pretty cautious, "try not to unplease anyone" kind of macrobrewery beer. Graves for more boldness.

Tuoksu yllättävän kevyt, hieman mallasta ja paahteisuutta. Maku aika kuiva, hieman mallasta ja paahteisuutta. Maku muuttuu jälkimaun myötä hyvin katkeroiseksi mutta yleisvaikutelma silti kuiva. Hyvä bitter.