Aikoinaan, helmikuussa vuonna 2018 tämä oli mun 200. olut täällä Pintissä. Edelleen yksi kovimmista Imperial Stouteista Suomessa. Aikaansa edellä, sanoisin. En koske arvosanaan, mutta toki nykymittapuulla tuoreena tämä olisi sellainen 4.0 kalja helposti. Nyt toki liian kypsyneenä sen alle. BBD 03/2019.

Mustaa kuin vaihtokuntoinen moottoriöljy. Tuoksussa bourbon sekä tumma suklaa. Makuna yllättävän kevyt ollakseen 13%. Ihan jeppistä juomaa 👍🏻

Been a while with this beer. BB 12/20. Scent of bourbon, vanilla, licorice, roasty, chocolate. Taste of bourbon, vanilla, raisins, licorice, dates. Fluid, mineralic, lighter body. Haven't been many Finnish BBAs like this. Traditional, good BBA non-adjunct Imperial stout. Still in nice condition.

Päiväys 12/2020, eli n. kuukauden on menty yli. Edellisestä maistosta aikaa reilut kolme vuotta, pullo kellarin kätköistä. Tuoksussa vaniljainen bourbon tulee vahvana, pientä alkoholilla mukana. Löytyy myös paljon suklaata ja paahteisuutta. Lupaava. Mausta löytyy samoja elementtejä. Paahteisuutta ja suklaata. Tynnyristä hiukan alkoholista vaniljaista bourbonia. Vanilja on pehmentynyt ja miedontunit vuosien saatossa. Katkerot ovat voimakkaat. Jälkimakuun jää pientä alkoholia kurkunpäähän. Maksimissaan keskivahva runko, suutuntuma on sopivan liukas ja soljuva. Ehdottomasti Pyynikin ja ehkä myös kotimaisten tynnyröityjen imppien parhaimmistoa. Toivottavasti näitä tulee taas tuotantoon Pyynikiltä.

Puolensormenleveydenverran nopiasti häviävää suurikuplaista vaaleanruskeaavaahtoa mustan läpinäkymättömän oluen yllä joka tuoksuu luumuisen alkoholisen makealle ja maistuu kuivan rapsakan hemmetin kuivan ai niin sanoinko jo kuivan humalaisen tuhkaisen maltaiselle, kolme ja vartti ylöspäin. PE: 12/ 2020.

PE 3/19. Edelleen erittäin maukas tapaus: tummaa suklaata, bourbonviskiä, vaniljaa, espressoa, ripaus lakritsia ja mausteisuutta. Yksi harvoja Pyynikin oluista mitä ei tarvitse kaataa viemäriin...