Olaria pitkästä aikaa. Vaahto on aika hyvää. Paksua ja pysyvää. Väri on yllättävän hailakka. Vaalean keltainen ja ohuen samea. Ei ole Olarin tapaista tehdä näin hennon värisiä Neipoja. Tuoksu ei kovin hyvää lupaa muuten. Pieni tunkkaisuus tölkistä. Dänkkiä ja tunkkaista hedelmää. Lasista paljon parempi. Dänkkisyyttä, hedelmä karkkia, melonia, tölkki sekahedelmää, laiha sitruunamehu, havuisuutta. Jaffaa ja Spriteä. En oikein tiedä mitä odottaa. Aprikoosia. Aika laihan makuinen niin kuin värikin. On kyllä yllättävän laiha. Maut jää piippuun. Tämä on kuin hyvin laihaa greippimehua jossa aavistuksen hedelmää. Miten 6.7% bisseen saa näin laihan rungon. Tästä tulee mieleen joku greippinen IPA joka on laimennettu vedellä. Aika pettymys. Juotavuus toki on hyvä. Suomen toisiksi paras Neipa. Huh huh. Voisi tämä parempi olla jos tässä olisi runkoa. Vähän kuin ykkös kaljaa joisi. Mutta ne maut. Kalkkisuutta paljon, vetistä greippiä, hentoa hedelmää, pientä dänkkiä. Tämä on kuin humalavettä joisi. Siinä tämä toimisi tai alkoholittomana. Ei maussa sinänsä vikaa ole mutta ei tämä nyt kovin hyvin tehty ole. On tässä hento greipin peräkärry. Havuisuutta. En oikein ymmärrä tämmöisen oluen ideaa. Tunkkaisuutta. Ei tämä mikään Neipa kyllä ole miltään osin. Mikä Olaria vaivaa. Ei jatkoon. Tai no, jos haluaa 6.7% humalavettä juoda niin onhan tämä varmaan ok. Mä en löydä tästä mitään hyvää paitsi juotavuuden. Siinäkin tunkkainen tvisti. Hyvin kuiva tämä on. Tässä tuntuu olevan samanlaista laatu vaihtelua kuin Salaman oluissa mitä kuvia katselee. Ei oikein vakuuttavalta vaikuta. Aika tunkkaista menoa. Ei tarvitse toista kertaa ostaa. Kuraa.

NEIPA jossa reippaasti makua. Jälkimaku hieman liian kitkerä.

Arvioitu tölkitys 6/2024.

Hyvin raikas neipa. Prossat pysyy pilossa, mutta ryhdikäs olut silti.

Ehkä jopa parempi kuin viimeksi

Namia edelleen.