Tumma oljen väri. Tuoksussa on runsaasti hedelmää ja makeutta. Maultaan pehmeän hedelmäinen ja aavistuksen hapokas. Salama-laatua.

Grillailun päälle pieni mehu. Tummempi ja samea sinappisen keltainen. Mehumainen vaimea tuoksu. Pehmeän kirpsakka kärki. Pehmeän imelä ja hapokas runko. Jälkimaussa imelää hedelmäisyyttä.

Parempaakin single-Nelsonia on maistettu. 🙄 Tämä on tunkkaisen hedelmäistä…pliisua.🤷 Tölkitetty 3/2026 Parasta ennen 3/2027

Oranssisen rusehtavaa ja sameaa. Kepoinen ja pienikuplainen vaahto. Ei näytä hyvältä... Tuoksu runsahkon, makeahkon ja melko tuoreen trooppisen hedelmäinen (ananasta, aprikoosia, mangoa, rypälettä), kepeän hikisen tunkkainen ja keitetyn vihanneksisen, hentoisen js kuivakan valkoviinimäinen sekä kepeän vaaleahkon maltainen ja vehnäisen viljainen. Maku kepeän, maukkaan ja makeahkon trooppisen hedelmäinen (ananasta, persikkaa, mangoa, aprikoosia, kevyttä rypälettä), hikisen ja vihanneksisen tunkkainen, ohuen ja kuivakan valkoviinimäinen ja vihreän lehtinen, kepeän ja kirpakan karviaismarjainen, makeahkon vaaleahkon maltainen ja vehnäisen viljainen sekä selkeähkön humalaisen katkera. Ihan hyvät ja tasapainoiset, mutta melko latteat maut. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoinen. Osin oikeinkin maukas ja mukavasti juotavissa oleva, mutta hieman latteaksi jäävä "NEDIPA". Hieman viittaisi siihen että kaikki ei ole ihan kunnossa ja olut on varmastikin saanut runsahkon happikylvyn tunkkaisuuden korostuessa hieman liikaa, vaikka lopulta oikeinkin juotava olut olikin (canned 03/2026). Harmi homma!

Kuvassa oikealla. Nelson neipaa ja siltä se maistuukin. Tropiikin hedelmiä, greippiä ja hieman valkoviinisyyttä.