Pitääkin pyöritellä näitä tän vuoden henk.koht suosikki lp-levyjä. Tässä yksi Top 5. Eli tämän vuoden numero 1 itelle. Wilderun - Epigone. 10/10. Tunnelmallista Progemetallia. Julkaistiin tammikuussa. Juonpas nyt tämmösen vahvan, että voi tasoitella ja kirjoittaa napakkaa loppuillasta. Nähdään ensi vuonna, hyvää uutta vuotta! 🍺🎵🍗🍷🥃🔥🎆. Parasta ennen 6/32. Lämpötila +11. Tässähän siis on appelsiininkuorta, kardemummaa ja muskottipähkinää ja tynnyröity 12kk brändi-tynnyreissä. Ja tuoksusta löydän oikeastaan kaiken tuon, paitsi muskottipähkinän, koska se ei ole tuttu itelle. Ihan kiva tammisuus tuoksussa ja konjakkinen sävy. Myös kardemumma on itelle helposti löydettävissä. Kepeän hapokas ja hunajaisen juokseva suutuntuma. Rungosta löytyy vahvuutta ja luonnetta, mutta ei tämä sillein täyteläistä ole. Keskitäyteläinen. Ajattelisin, että kypsyttely auttaisi rungon luonnetta pehmenemään ja sanon jo nyt, että ehkä pätisi myös makuun. Paha näistä kypsyttelyistä on sanoa. Okei. Sippailtavaa on. "Normaalit" suulliset tuntuu jo vähän liian luonteikkaalta, eli alkoholin aromisilta. % löytyy, mutta ne saa hallintaan. Jännästi eka maku mikä itelle tulee on luumuisuus ja se on pysyy joukossa loppuun asti. Brändisyys myös vahvana rypäleisyytenä, kääntyen itellä enemmän konjakkisuuteen. Tämän jälkeen alkaa tumma toffeisuus ja maltaisleipäisyys hallita. Melkein kuin tummaa siirappia olisi laitettu tumman leivän päälle. Kardemummaa todella keveästi, se tuo pientä mausteisuutta loppuun. Jälkimaussa tammisuutta, kuivattua rypäleisyyttä, luumua ja pientä aprikoosia makeahkon tummaleipäisellä reunuksella. Kestoa löytyy pitkästi ja lämmittävästi. Sipsutellen hyvä tulee. Joitakin tämän vahvuisia voisi "kulauttaa" mutta tämä ei ole semmoinen. Kärsivällisyyttä vaatii tämä. Luonteikas ja rikas. 4/5.