Kitkerä rommikola.

Jaahas, sitä on tullut käytyä salilla jostakin vuodesta 2006-2007 lähtien ja kerrytettyä tietopankkia voiman ja lihasten kasvatuksesta. Varmaan se kymmenen vuotta haaveillut salimentoroinnista ja muiden valmentamisesta (itseni ohella). Mutta ei sitten ole itsevarmuus antanut periksi kuin opettaa kavereita, kun ei ole mitään paperia näyttää osaamisesta. 2019 vuodesta lähtien ollaan tehty yhden tulevan Suomen vahvimman miehen kanssa yhteistyötä kaveripohjalta ja tänä vuonna ihan kunnolla kierretty kisoja. Kesällä oli jotenkin yltiöoptimistisia ajatuksia omista kyvyistä ja laitoin hakemuksen paikalliseen liikuntaopistoon valmentajan ammattitutkintoon. Tänään sitten varmistui kaikkien odotusten vastaisesti, että maanantaina alkaisi kurssi😅. Pitää kai sitä oluella juhlistaa ja tällainen erikoisuus, kun tynnyrikypsytettyä souria ois tarjolla. ULKOASULTAAN olut on todella tummaa punaruskeaa ja siihen nousee valkea vaahto. TUOKSU leijailee tässä kuistilla aika makeana. Rommia ja kolaa tosiaan. Enemmänkin tuota kolaa. Lasin päältä nuuhkittuna enemmän rommia ja sekalainen kasa mausteita. MAKU on todella sekavan mausteinen, marjainen ja ylikypsänhedelmäinen. Maussa on kyllä kolaa, niiden kokispullon muotoisten karkkien tyylisenä. Rommi miedosti havaittavissa pitkin matkaa. SUUTUNTUMA on keskitäyteläinen- ja pehmeähkösti poreileva. Aika sekava tekele. Kyllähän tätä juo, mutta souriksikin jo aika kaukana oluesta.

• yllättävän hyvä • enemmän viinainen, drinkkimäinen, kuin sourmainen

En osaa päättää pidänkö vai en, mutta luultavasti kolmannella kokeilulla tämä on lempioluita. Maistuu häiritsevän paljon Olvi-colalle, ajoittain myös worchestershire-kastikkeelle. Sour + rommi tulee enemmän tuoksussa, maiston alussa estradille nousee sitruksinen ja maanläheinen yrttisyys, jälkimaussa mukava hapakkuus ja rommin mausteisuus. On tämä sittenkin aika veikeä ja hyvä. Ostaisin uudestaan.

Kyllä tää heittämällä on paras sour mitä oon juonnu, mutta ei edelleenkään oma tyylilaji.